Ekskursio

by Michael Tillman

Olin nuorison kanssa reissussa. Heikoin tuloksin. Erityisopiskelijat olivat hiljaisia ja kilttejä. Terve nuoriso kiusasi  koko päivän näitä vähäosaisia, häiritsi isäntien esityksiä ja  sabotoi  kaikkea mahdollista. Kukaan ei onnistunut kuolemaan kiilahihnoihin ja rattaisiin. Lähellä ilmeisesti käytiin, sillä yhden  sankarin naama oli veressä ekskursion  loppupuolella.

Paluumatkalla nämä riivaajat ja kiusaajat  pyytelivät erityisopiskelijalta  shipsejä ja  muita matkaeväitä maireina ja  linkkuveitsinä. Erkkajätkä osti  väliaikaisen rauhan ja  onnen kalliisti, sillä kun sipsit ja namit olivat loppuneet, sama  riivaaminen jatkui.

Toisen  opettajan kanssa  lyhennettiin  päivän ohjelmaa ja tuotiin  sikalauma suoraa kotiin, ettei suurempaa häpeää meille ja oppilaitokselle asiasta tulisi. Pysähdyttiin  pieneen kaupunkiin, jotta  sekin  yhteisö saisi osansa tästä herkusta. Nuoriso kuitenkin  yllätti jälleen kummallisuudellaan. Se  ei olisi  suostunut  tulemaan ulos  urbaaniin  maisemaan , kuin pitkin hampain. Kun silmä vältti, he syöksyivät ajoneuvoon nukkumaan ja toistivat  halunsa päästä mahdollisimman nopeasti pois ekskursiolta, oman sänkynsä uumeniin  ja internaatin  lihapatojen piiriin.

He kokivat olonsa hyvin epämukavaksi, koska edelleen oltiin opintomatkalla ja oltiin vahvasti sellaisessa oudossa ympäristössä, jossa  oli pelottava mahdollisuus törmätä  johonkin uuteen ammatilliseen asiaan ja siitä jotain oppia. Sellainen mahdollisuus  pelotti heitä selvästi ja suuresti. Ja vitutti.

He ovat miehiä, jotka rakastavat ketsuppia ja  pelkäävät vihreää salaattia . He ovat kuusitoistavuotiaita. He osaavat Perussuomalaisten  puolueohjelman paremmin kuin  mopon virittämisen.  Enemmistö heistä ei koskaaan tule lukemaan yhtään romaania. He pelkäävät  romaanejakin.

Huomasin  työpöytäni ääressä, että  minä se taisin päivän aikana oppia kaikesta eniten. Minä se opin jotain  mustaa ja paskaa, joka ihmissielun syövereissä velloo. Minä se opin taas jotain kiusatun  nuoren hädästä ja ahdistuksesta. Minua ei uhattu raiskata eikä tappaa päivän aikana. Tunsin itseni kuitenkin raiskatuksi ja nöyryytetyksi. Laskin itsekseni, että  kuukausipalkkani jokaista euroa kohden joudun  kuuntelemaan kuukauden aikana yhden ” homon” taikka yhden  ” vitun”.

 

Mainokset