Tyttö ja pommi

by Michael Tillman

tyttö ja pommi

 

 

Jonotin kirjaa kaksi viikkoa ja luin   kuusi tuntia. Jotenkin noin voisi ajatella ihannetilannetta lukutoukalle. Asioita kannattaa odottaa, niihin kannattaa valmistautua ja sitten, jos kerran siltä tuntuu, voi päästää itsestään irti sen maanisen ahmijan.

Tunsin kerran yhden naisen Kotkasta. Hän oli minua ainakin 15 vuotta nuorempi. Opiskelijat yleensä ovat. Hän oli kuitenkin ensimmäinen kosketuspintani Kotkan kaupunkiin. Ja hän muistutti hyvin paljon Metroa, nuorta naista, jonka tarinan Jari Järvelä esittelee kirjassaan Tyttö ja pommi.

Metro on yhtä kansainvälinen nainen kuin Kotka on kaupunki. Ken on joskus kävellyt ravintola Kairon rappusia vähän kiinnostuneena ja säikkynä, hän tunnistaa välittömästi Karhuvuoren kaupunginosan ja Metron ja Kotkan. Ken on käynyt kaupungissa Meripäivien aikana, hän varmasti tunnistaa kaupungin ja genren.

Kirja imaisi minut sisäänsä. Minä en tiedä tästä alakulttuurista mitään. Tai on minulla stereotypioita, ajatuksia ja patoutumia tätä paikkojen töhrimisen suhteen, mutta en minä ole niitä koskaan vaivautunut miettimään, enkä analysoimaan. Anarkisti maalaa ja maalaa ja maalaa… Minä käyn töissä.

Järvelä avaa romanissaan kaiken aikaa rinnakkain graffiti – maailmaa ja Metron omaa maailmaa. Maalaaminen on elämää ja elämä on maalaus. Metro on musta ja valkoinen. Jere, hänen vastapoolinsa romaanissa on myös musta ja valkoinen. Jeren maailma ei sisällä sävyjä. Niin kauan kuin valtakulttuuri pitää hänestä huolen, hän voi huoletta jaotella maailman hyviin ja pahoihin, mustiin ja valkoisiin, bakteereihin ja rottiin.

Rotat levittävät bakteereita oikeassa elämässä. Järvelän kirjassa rotat ovat olemassa, koska on bakteereita. Bakteerit ovat elinehto valvonnalle ja kurille ja yhteiskunnan väkivaltakoneistolle. Kaksi eri maailmaa toimii Järvelän kirjassa aivan samoilla ehdoilla. Bakteerien maailma ja olemassa olo perustuu siihen, että valtakoneiston oikeutus kyseenalaistetaan. Rottien maailma perustuu siihen, että normatiiviset valvontakoneistot kyseenalaistetaan. Elämää on vain kaaoksessa.

Järvelän Rotat ovat hyvin toimeentulevia yksilöitä, joiden elintaso on kuvattu korkeaksi ja elämä kauniiksi. Riitasoinnut ovat hajanaisia ja kuvaan kuuluvia. Yhteiskunta on palkinnut epävirallisen valvontakoneiston runsain mitoin. Järvelän rotat eivät ole vuokrakämpissä luuhaavia sikaniska – juntteja, vaan siloposkisia ja ovelia salaisenpalvelun kommandioja, joita yhteiskunta palkkaa hoitamaan harmaan alueen ongelmat. Asetelma on pelottava, oikeastaan se muistuttaa dystopiaa.

Metro ja hänen kaverinsa rakastavat maalaamista. He ovat saaneet   itselleen adiktin, joka korvaa heille runsain määrin ne kolhut, joita elämä on heille järjestänyt. Isä on lähtenyt, ja jos ei ole lähtenyt, niin on ainakin hankkinut pojalleen aivovaurion. Äidit ovat kummallisuuksia, joiden taito ottaa vastuuta on rajallinen. Elämä taas on osallistunut arpajaisiin niin, että jos ei nyt ihan tappioita ole tullut, niin kaksio Karhuvuoressa on ainakin helvetin lähellä huonoa varanumeroa.

Olen käynyt alueella vuonna 1978. Enkä ole koskaan kokenut sen jälkeen mitään vastaavaa.

Kuten huomaatte, en pysty oikeastaan kirjoittamaan kirjasta vielä mitään. Lukukokemus oli niin totaalinen ja sykähdyttävä ja maaninen. On ehkä vietävä kirja kirjastoon, odotettava kesää ja lähdettävä Kotkaan. On ehkä istuttava terassilla ja katseltava, kuka noista on Koskelo, kuka Paroni, kuka Jack. On ehkä mietittävä kotkalaisen terassin paahteessa sitäkin, mistä kaikki juurettomat yksilöt lopulta löytävät oman Utopiansa, Sointulansa, oman Uuden Jerusaleminsa.

Luultavasti minä mietin kovasti kahta muutakin asiaa. Turvallisuuspäällikkö Raittila jäi kummittelemaan mieleeni, koska jostain syystä minä kuvittelin kirjaa lukiessani hänet kirjailija Hannu Raittilan näköiseksi, en oloiseksi. Ja toiseksi, minä jostain syystä kuvittelin Paronin Järvelän alter egoksi. Kaikkein tyytyväisin olen kuitenkin siitä syystä, että kirja on 20 tunnissa saanut pääni näin sekaisin ja täyteen kummallisia ajatuksia.

Ja saanut minut kaipaamaan meren äärelle

 

 

Mainokset