Matka kolmanteen maahan

by Michael Tillman

Puhuin äsken työkaverin kanssa siitä, miten kurja nuoruus meillä oli. Kun Interrail, sen ajan Internet, jakoi  nuorison hyväosaisiin ja sitten niihin, joiden oli pakko olla kesätöissä ja  vanhempien apuna, niin me molemmat kuuluimme aikoinaan tuohon  huono-osaisten  sakkiin. Tämän  kahtiajaon  jäljet näkyvät edelleen voimakkaina yhteiskunnassa.

Interrail oli  modemiyhteyksinen Internet, jonka avulla saattoi avartaa maailmaa ja  kokeilla kielitaitoa. Sen avulla saattoi poistaa  tulevaisuuden pelkoa ja luoda itselleen  hyviä edellytyksiä ja  verkostoja. Vaihto-oppilasvuosi oli sen ajan laajakaista, joka avasi taivaan maan päälle.

Me kaksi  huomasimme, että  olimme  jääneet  paitsi molemmista. Me seivästimme heinää. Me olimme kesätöissä  yrityksissä ja me säästimme uuteen nauhuriin rahaa. Meidän maailmamme loppui Turun satamaan.

Päätettiin lähteä seniori -Interrailille. Päätettiin  vielä kerran repäistä ja mennä paikallisjunilla  kyliin, joissa  ei kaljua protestanttia ole ennen nähty. Päätettiin pääsiäisen  kunniaksi päästä tästä  nuoruuden traumasta. Päätettiin, että kerran vielä me  nukahdetaan likaisina ja hikisinä neljännen luokan majatalon lakanoille.

Mainokset