Matka toiseen maailmaan

by Michael Tillman

matka toiseen maailmaan

Tuli sitten luettua  kirja, joka  kilahti  meikäläisen top ten – kymmenikköön  yhdellä lukemisella. On pakko kirjoittaa päälauseita. On pakko apinoida Cormac McCarthya, sillä niin hänkin minua taas piiskasi. Pakko  yrittää lukukokemuksen  jälkeen  päästä taas  rauhoittumaan. Pakko kertoa  kokemastaan edes vähän jollekin toiselle.

Moni muistaa tietenkin hänen kirjansa Tie  ja  Menetetty maa. Tämä kirja on  vielä astetta  rajumpi.

The Crossing, suom. Matka toiseen  maailmaan, on  kasvukertomus, jossa Billy Parnham pyydystää ensin suden ansarautoihin, mutta kohta sen jälkeen  lähtee viemään sitä sutta Meksikoon, palauttaakseen sen sinne, mistä se on tullutkin. Lukija miettii jo tässä vaiheessa sitä, minkä hemmetin kirjan  hän on aukaissut. Meno  välillä kuin Peckinbachin elokuvissa, mutta teksti taas kuin  Steinbeckin  eleetöntä maalailua.

Billy tekee monta matkaa ajassa, mutta ennen kaikkea omassa sisimmässään.  Hän tutustuu  elämän kaikkiin  puoliin, eikä opin sauna ole useinkaan kylmä, vaan  kuuma ja tulinen. Kuolema on läsnä kaikkialla ja alati.  Meksikon vallankumous sekoittuu toiseen maailmansotaan, mutta ne jäävät  pieneksi sivuepisodiksi  siinä  maalauksessa, jonka todellinen  kuolema sivelee Billyn  silmille.

Kirjassa on paljon espanjan kieltä. Kokonaisia keskusteluja käydään kääntämättömällä  kielellä. Kuoleman kieli on  salattua, mutta vähitellen lukija alkaa ymmärtää sitä kieltä, vaikka ei olisi  lukenut koskaan sitä, eikä opiskellut sanaakaan.. Kuolema sanoo Hola !  ja kas kumma lukija tietää, kenen kanssa seurustelee. Minun vaatimaton  espanjan taitoni oli riemastuttava  ja kauhistuttava etu, josta  olisi jopa voinut luopua. Minulle  espanja avautui aivan uudella tavalla. Ensimmäistä kertaa minä koin  osaamisen ja oivaltamisen riemua.

Ja pelkoa. Tämä kirja saa herkän ihmisen  kiemurtelemaan. Minä kulutin kokonaisen kuukauden tämän kanssa.  Se saattaa olla  elämäni ennätys. Hankalissa kohdissa viisi sivua  oli liikaa. Lopulta siedin jo 50 sivua.

Ja nyt minä himoitsen kaikkia niitä  McCarthyn kirjoja, joita en ole vielä lukenut. Nyt ei mikään oikein enää tunnu miltään.

 

Mainokset