Olin kehäkolmosen sisäpuolella kolme päivää

by Michael Tillman

Se on  koettelemus, joka laittaa aikuisen  miehen kaipaamaan  omia erityisopiskelijoitaan mielettömästi.  Erityisopiskelijan maailmassa kaikki on aivan selvää. Lukuja voi  laskea yhteen ja vähentää, mikäli ei ole kyse  yli  20 olevista luvuista, eikä niissä ole desimaaleja.

Pääkaupunkiseudulla mikään ei ole  yksinkertaista.

Tuskailin mentaalisesti  koko  yön sen ongelman kanssa, että mitenkä  ihmeessä ihminen pääsee sujuvasti puuronsilmästä Helsingin messukeskuksen kongressisiipeen ja takaisin , niin ettei koko päiväraha mene virolaisen taksirengin kouraan. Tulin tulokseen, ettei oikein mitenkään. Sattumalta sitten  sain automaatista lipun . Maahanmuuttaja auttoi minua. Junamatkalla   katselin alkuasukkaita.

Ajattelin , että me maalaiset olemme täällä hyljeksittyjä.

Mutta, ei se  pidä paikkaansa. Hävikki oli kauhistuttavaa.  Maaseudun poikia minulla oli  mukana kongressissa  14 ja maaseudun  punaposkisia   tyttöjä 5. Pojista  30 %  katosi yön myllerryksessä  tiettömille teille. Tytöistä ei kukaan. Tämä on merkittävä tulos. Maaseudun  tuotteista edelleen  suosituin taitaa olla nuori mies. Mies, jonka poski on jo parrasta vähän karhea, mutta poski, joka ei vielä poskisuudelmia osaa ottaa vastaan. Nuori maaseudun  mies, joka  jotenkin muistuttaa Ari Vatasta, mutta  juo kumminkin olutta eikä ole ajokunnossa. Olin hämmästynyt, mutta samalla iloinen ja ylpeä pojistani. Hipsterit vaviskaa !

Eräs nuorimies kyseli aamulla tekstiviestillä, että tietääkö opettaja, millä ratikalla voisii Espoosta  päästä Messukeskukseen? Tekstailin hänelle lohdullisia sanoja  ja kehoitin  kysymään siltä, joka on pois  ratikkaverkoston piiristä viattoman nuorenmiehen  viekoitellut.

Opiskelijat lisäsivät siis parhaan taitonsa   mukaan  luomakunnan monimuotoisuutta. Kehäkolmosen sisäpuoli sai ottaa yön aikana  vastaan  runsaasti keskisuomalaisia  geenejä. Minä opettajana ja sosiologian  tietenkin  toivon, että asiasta  jäi hyvä mieli kaikille osapuolille. Tämmöinen toiminta vähitellen aiheuttaa sen, että  raja maaseudun ja  urbaanin  yhteisön välillä lientyy. Maaseudun poika on kuin liito-orava  Vantaan lentoaseman odotushallissa.

Ei se sinne  kuulu, mutta   hemmetin söpö se osaa olla.

 

 

( Kirjoittaja on 59 v, opettaja, eikä osallistunut kyseisiin  tapahtumiin, vaan meni nukkumaan klo 22.30)

Mainokset