Kumpi on parempi ?

by Michael Tillman

Hon har också semester nu

Kuvassa olevalla kaverilla on hilsettä. Tukka on lähtenyt ja kostyymikin on kemiallisen pesun  tarpeessa. Ilme on jotenkin mietteliäs. On hyvin vaikea  sanoa  hänestä, suunnitteleeko hän suuria sosiaalisia  uudistuksia, vain kansanmurhia.

Nuorena miehenä liikuin paljon  ” demokraattisissa” ympyröissä. En ole  ollut koskaan  jäsen missään ” demokraattisessa” – instituutiossa, mutta monet ystäväni olivat.  Demokraattisten ystävien kanssa kävin  70 – luvulla poliittisia keskusteluja, joissa usein oli  pääteemana se, kumpi oli pahempi, tämä panssariauton päällä totuutta julistanut  pukinparta , vai sitten se  aurinkoinen   entinen pappisseminaarilainen ?

Päädyimme usein  ratkaisemattomaan. Demokraattiset piirit pyrkivät kuitenkin   aitoon dialogiin kanssani, vaikka minä kerta toisensa  jälkeen hävisin heille  opillisissa väittelyissä. Heitä oli toveripiireissä ja -kerhoissa hyvin valmennettu.

Parhaat demokraattiset  ystäväni  olivat niitä, jotka kävivät töissä, eivätkä opiskelleet. He raudoittivat  Olkiluodossa päivät ja lukivat  öisin Karamazovin  veljeksiä ja Marxin  Pääomaa. Minä jouduin tulemaan toimeen lukiossa ilman suuria  rahoja  ja lukemaan saksan  verbejä ja  laskemaan pitkän matikan  laskuja.

Enkä minä ole vieläkään lukenut Karamazovin veljeksiä. Enkä Pääomaa.

Pari kavereistani  oli taistolaisia, mutta  he ovat tulleet tietääkseni  nk. uskoon ja muuttuneet Vihreiden kannattajiksi. Loput demokraattisista  kavereista olivat  selviä  saarislaisia.

Demokraattiset  ystäväni olivat yhdessä  suhteessa ylivertaisia muihin  ystäviini  nähden.  He eivät  koulukiusanneet. He käyttäytyivä vähän samalla tavalla kuin  rippikoulun isoiset käyttäytyvät rippileirillä. Demokraatit olivat  aika kärsivällisiä  lopultakin  meitä sellaisia kohtaan, jotka emme olleet vielä saaneet aatteen kipinää sisällämme  syttymään.  Me olimme  vähemmän pahoja, koka olimme jossain  välimaastossa  horjuvaa massaa, jonka kanssa saattoi  edetä keskusteluissa  aamuyön tunteina ” stenka  rasin”  – känniin ja tunteellisesti laulaa ölistä.

Usein nuoruus palaa mieleeni, kun kuulen  radiosta Souvareiden  kappaleen ” Sininen huivi” .  Sehän on tanssipaikkojen  vakiokamaa. Haikea venäläinen ballaadi, joka saa ihmisen  tunteelliseksi. Sen sanoissa ei ole mitään pahaa, se  kertoo ihmisen  surusta ja se helpottaa.

Luulen näin vuosien jälkeen, että  demokraattiset  massat lähelläni 1970 – luvulle olivat  lopulta hyvä asia minulle. Se seura tarjosi älyllisyyttä ja turvaa. Se tarjosi myös  mahdollisuuden olla  tasavertainen. Se seura lopulta  hyväksyi  irtaantumiseni ja suorastaan  lopulta kannusti siihen.

Ja kaikki demokraattiset veljeni ovat edelleen  hengissä. Toisin on käynyt koulukiusaajilleni. Monet heistä makaavat  kirkkomaassa kiusaamassa  matoja.

Mainokset