Yleiset harjoitukset

by Michael Tillman

Jossain Ukrainan asevoimien  leirissä paikallinen  Hietanen torkkuu teltassaan ja  miettii, joko hänen vuoronsa on kohta  iskeä  itsensä  lenkiksi siihen ketjuun, joka  on historiassa  muodostunut  meihistä, jotka  ensimmäisenä aamuna ponnahtavat  unesta istuvilleen ja  jylinän   yli huutavat: Se on alkanut nyt !

Olen elämässäni monta kertaa ihmetellyt niitä ” kukkahattu -tätejä” , jotka vannovat ikuisen  Eurooppalaisen  rauhan nimeen. Olen kauhistellut  niitä puheita ennen Jugoslaviaa ja olen kauhistellut niitä puheita  viime aikoina. Sellainen ajatus, että ihminen olisi jotenkin viisastunut ja jotenkin rauhoittunut ja jotenkin, niin kuin sanoisi,  sivistynyt vuosien saatossa ja primitiivireagtiot olisivat  kadonneet hänen  mielestää, ovat edelleen ennenaikaisia.

Ajanjakso 1956 – 1992 saattaa  jäädä  Euroopan  historian pisimmäksi rauhanjaksoksi. Tuohonkin jaksoon sisältyy  kyllä yksi  Varsovanliiton  operaatio , mutta  varsinaisiksi  taisteluiksi tilanne ei eskaloitunut   vuonna 1968.

Jos ja kun tästä nyt sota syttyy, seuraukset voivat olla  osin hyviäkin. Venäjä saa voimankäytöstä orgasmia  taas   20 vuodeksi. Sen sisäinen oppositio tulee hampaattomaksi ja  kuihtuu  kovassa kurissa ja nuhteessa. Venäjä on kaivannut meriyhteyksiä satoja vuosia ja  nyt se taas saa niitä itselleen.  Ukrainasta tulee   omituinen sisämaan valtakunta, joka pelaa energiashakkia  sen valtion  kanssa, joka ympäröi  sitä joka puolelta. Maailmassa on aika harvoja valtakuntia, jotka olisivat kokonaan toisen valtakunnan sisäpuolella. Nyt sellainen voi syntyä.

Taloudellinen toimeliaisuus  kasvaisi sodan jälkeen Euroopassa valtaviin mittasuhteisiin. Se kieltämättä vaatisi kyllä  sitten sen, että Venäjä  kiinnostuisi myös Balttian  venäläisten suojelemisesta. Ja Puolan.  Valko-Venäjä on  jo nyt  Venäjän etupiirissä.

Suomen Eduskunnassa on tällä viikolla puhuttu siitä, pitäisikö venäläisten  kiinteistökauppoja jotenkin säädellä. Minun  ajatukseni  on se, että  Eduskunta on pahasti myöhässä. Maito-pilkkumi on jo kaatunut. Asia ei enää ole omissa käsissämme. On tietenkin mahdollista, että nykyinen hallitus  aloittaa NATO-neuvottelut mahdollisimman pian, mutta kun nykyhallitus ei  ole pystynyt tekemään päätöksiä  muistakaan  asioista, luulen, että  tämän mittaluokan asia  on sille aivan liian  suuri.

 

Onneksi ministeri Arhinmäki  ja urheileva nuoriso  ovat päässeet pois   tapahtumien polttopisteestä.  Ja ministerin arvokas rannekello. Onneksi minun ennustukseni ovat aina ennen  menneet päin seiniä, joten kun minä kirjoitin, minkä kirjoitin, luultavasti  saamme olla rauhassa  ikuisesti täällä Euroopan lintukodossa.

Mainokset