Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

Month: maaliskuu, 2014

Pluragrottan

5d5c0-k25c325a4p25c325a4l25c325a4kuvia2b020

Kaveria ei jätetä.

Ovat kuulemma hakeneet  hukkuneet pois  kylmästä ja pimeästä luolasta. Mikäpä tässä  on  suomalainen ollessa.  Kansallistunto ja  kaverihenki on rikkumaton ja ehjä. Tutkijat  vakuuttavat lisäksi , että  venäläisille kyllä pärjätään, jos  ja kun ne seuraavan kerran tulevat. NATON  luolasta käydään  hakemassa sankarit pois  omin luvin ja  Valko-Venäjältä haetaan jääkiekon maailmanmestaruus.

Sada Jumala,  Tuule Jumala. Kyllä lenkit kestää.

Jotenkin minulle tulee hutera olo siitä, kun ajattelen  sukeltamista  pimeään 100 metriä syvään luolaan. Tulee minulle hutera olo sodastakin. Ja viime aikoina minulle on tullut hutera olo  urheilusta  ja kansallismielisyydestä ja nationalismista. Lipun olen vetänyt salkoon viimeksi  viime kesäkuussa. Voi olla, että vedän sen  seuraavan kerran taas kesäkuussa. Ei oikein  enää kiinnosta.

Pystyyköhän  käytetyn lipun ja lipputangon myymään ? Taidan laittaa eBAY – areenalle sen  koko maailman  nähtäville. Tarjoukset 10 eurosta ylöspäin  ja shipping -costs alkaen  5000 euroa.  Kaikkialle maailmaan toimitetaan. Jalkakin kaivetaan maasta.

Mainokset

Arhinmäki

>Näin on marjat

 

Arhinmäki on luultavasti   ehtinyt  jostain hankkia itselleen uuden kellon. Entinenhän  jäin jonnekin  Venäjälle, kun  ministeri  erehtyi tässä taannoin urheilukisojen yhteydessä piipahtamaan ” ryssän kirkossa”.  Toivottavasti  ministeri  on hommannut  oikein päivyrikellon. Semmoisesta on hyvä seurata päivien virtaa oppositiossa.

Siinä virrassa kohta eteen  soljuu se suuri   päivä, jolloin  Riossa  alkavat helmikuisia kisoja paljon  suuremmat kisat.  Niitä kisoja  on  oppositio-puheenjohtajan nyt mukava seurata,  kun ministerikiireet hellittävät. Olisi mukava seurata  varmasti paikanpäälläkin, mutta luulen, että  sellaisia matkalippuaja ei nyt Paavolle ole jaossa  enää.

Kuvia on kumminkin mukava katsella ja mentaalisesti olla hengessä  mukana.

Maanantai

finlandia

Kansakunta on pääsemässä  maanantaiaamuna itserämpimisen suosta ylös. Ehkä  vähän mutaisena, mutta pääsee kuitenkin. ” Elämää suurempi ” SOTE  on kasattu  yhteen.  Kaikki puolueet ovat hymistelemässä yksituumaisuutta. Asiantuntijat ylistävät   uutta järjestelmää.

Meno muistuttaa syksyä 1939.  Kun on jotain yhteistä  pelättävää, yhteistuumaus syntyy ja päätöksiä  tippuu yhtenä köytenä. Tuosta vain, Naps ja naps… Odottaa saattaa, että viimeistään  syksyllä jo työmarkkinat tekevät uuden Tammikun kihlauksen ja päättävät, että eläkeikä nostetaan 65 vuoteen ja palkkojen korotukset jäädytetään 5 vuodeksi.

Kansakunta on  hankala. Sen myönsi jo aikoinaan Paasikivi. Onneksi meillä on  hyvät ja hienot naapurit, jotka  tukevat meitä  kaikissa hankalissa tilanteissa.  Ovat puolestamme järkeviä.

Venäläiset eivät antaneet meille 1960 – luvulla Karjalaa takaisin, vaikka  lähellä se oli Hrutsevin aikana. Ukraina sai Kriminsä. Nyt meillä olisi  sitten sama tie edessä, jos  olisimme  omamme takaisin saaneet  ja huolineet.

Viro tuottaa viinamme  edullisesti ja työvoimamme halvalla  hinnalla. Ei huolta huomisesta.

Vaarallisin taitaa olla Ruotsi.  Jälleen kerran ollaan virittelemässä  keskustelua siihen suuntaan, että heidän kanssaan olisi joku liitto tehtävä ja palattava entisen emämaan huomaan 1700 – luvun malliin. Kummallista puhetta. Tuskin koskaan meillä meni niin huonosti kuin siihen aikaan. Siinä uudessa liitossa me jälleen puolustaisimme emämaata ja maksaisimme  siitä  kovan hinnan.

Tulee huonoa juttua. pahoittelen. Kynä ei nyt oikein kulje. Ajatukset ovat jo  nuorison  kohtaamisessa.  Saan jälleen kuunnella  5 tuntia vitun-hokemista. Ja katsella hokijoita , jotka ovat pukeutuneet  villapipoihin sisätiloissa ja kulkevat ulkona avopäin. Sanoin  viime viikolla jo muutamalle, että kun hoette  tarpeeksi, otsaanne kasvaa  se  juttu. Rivohan se siinä on, mutta  kun vedätte noita pipoja alemmas, niin ainakaan pää ei palele , kun karva on karvaa vasten.

Totesin surukseni, että 16 vuotias ei vielä  ymmärrä, mitä ovat satiiri ja ironia. Puhumattakaan, että  tietäisi niiden eron.

Kumpi on parempi ?

Hon har också semester nu

Kuvassa olevalla kaverilla on hilsettä. Tukka on lähtenyt ja kostyymikin on kemiallisen pesun  tarpeessa. Ilme on jotenkin mietteliäs. On hyvin vaikea  sanoa  hänestä, suunnitteleeko hän suuria sosiaalisia  uudistuksia, vain kansanmurhia.

Nuorena miehenä liikuin paljon  ” demokraattisissa” ympyröissä. En ole  ollut koskaan  jäsen missään ” demokraattisessa” – instituutiossa, mutta monet ystäväni olivat.  Demokraattisten ystävien kanssa kävin  70 – luvulla poliittisia keskusteluja, joissa usein oli  pääteemana se, kumpi oli pahempi, tämä panssariauton päällä totuutta julistanut  pukinparta , vai sitten se  aurinkoinen   entinen pappisseminaarilainen ?

Päädyimme usein  ratkaisemattomaan. Demokraattiset piirit pyrkivät kuitenkin   aitoon dialogiin kanssani, vaikka minä kerta toisensa  jälkeen hävisin heille  opillisissa väittelyissä. Heitä oli toveripiireissä ja -kerhoissa hyvin valmennettu.

Parhaat demokraattiset  ystäväni  olivat niitä, jotka kävivät töissä, eivätkä opiskelleet. He raudoittivat  Olkiluodossa päivät ja lukivat  öisin Karamazovin  veljeksiä ja Marxin  Pääomaa. Minä jouduin tulemaan toimeen lukiossa ilman suuria  rahoja  ja lukemaan saksan  verbejä ja  laskemaan pitkän matikan  laskuja.

Enkä minä ole vieläkään lukenut Karamazovin veljeksiä. Enkä Pääomaa.

Pari kavereistani  oli taistolaisia, mutta  he ovat tulleet tietääkseni  nk. uskoon ja muuttuneet Vihreiden kannattajiksi. Loput demokraattisista  kavereista olivat  selviä  saarislaisia.

Demokraattiset  ystäväni olivat yhdessä  suhteessa ylivertaisia muihin  ystäviini  nähden.  He eivät  koulukiusanneet. He käyttäytyivä vähän samalla tavalla kuin  rippikoulun isoiset käyttäytyvät rippileirillä. Demokraatit olivat  aika kärsivällisiä  lopultakin  meitä sellaisia kohtaan, jotka emme olleet vielä saaneet aatteen kipinää sisällämme  syttymään.  Me olimme  vähemmän pahoja, koka olimme jossain  välimaastossa  horjuvaa massaa, jonka kanssa saattoi  edetä keskusteluissa  aamuyön tunteina ” stenka  rasin”  – känniin ja tunteellisesti laulaa ölistä.

Usein nuoruus palaa mieleeni, kun kuulen  radiosta Souvareiden  kappaleen ” Sininen huivi” .  Sehän on tanssipaikkojen  vakiokamaa. Haikea venäläinen ballaadi, joka saa ihmisen  tunteelliseksi. Sen sanoissa ei ole mitään pahaa, se  kertoo ihmisen  surusta ja se helpottaa.

Luulen näin vuosien jälkeen, että  demokraattiset  massat lähelläni 1970 – luvulle olivat  lopulta hyvä asia minulle. Se seura tarjosi älyllisyyttä ja turvaa. Se tarjosi myös  mahdollisuuden olla  tasavertainen. Se seura lopulta  hyväksyi  irtaantumiseni ja suorastaan  lopulta kannusti siihen.

Ja kaikki demokraattiset veljeni ovat edelleen  hengissä. Toisin on käynyt koulukiusaajilleni. Monet heistä makaavat  kirkkomaassa kiusaamassa  matoja.

Tillman Mäntässä

Tillman meni oppilaiden kanssa Mänttään. Isännät tehtaalla kehuivat. Edellinen vierailijaryhmä oli ollut Otaniemen teekkareita.

Ne olivat olleet ympärikännissä. Yksi oli hypännyt tehtaan edessä olevaan järveen.

Isännät kehuivat meitä.

Sanoin, että nämä on vasta 16 v. Eivätkä saa mistään vielä helpolla viinaa. Eivätkä osaa vielä olla päivällä kännissä.

Lenin Puolassa

Olen kurssilla. Puuduttaa. Luennoitsija kertoi juuri äsken vitsin Virosta.

Virossa oli pyydetty koulussa lapsia piirtämään aiheesta Lenin Puolassa.

Suuri osa lapsista oli piirtänyt Leninin puhujapönttöön pitämään puolalaisille puhetta.

Viron pikkukalle oli piirtänyt hiekkarannan ja teltan ja hemaisevan naisen. Ja karvaisen miehen jalan teltan aukkoon.

Opettaja kysyi , mitä, mitä, onko Lenin teltassa ?

Ei, siellä on KGB : päällikkö.

No kuka on tuo kaunis alaston nainen?

Se on Leninin vaimo

No, missä Lenin on ?

Puolassa.

Ja yhtä häikäisevä on koko kurssikin. Kun pääsisi kotiin. Jos läpäisen tentin, illalla minulla on TIETURVA 1 KORTTI.

Se on jo parempi vitsi !

Ukrainan tilanne

WP_000743

Tilanne ei näytä rauhoittuvan itäisessä Euroopassa.  Niinpä kasasimme tänään  äidinkielen tunnilla nuorten miesten kanssa  puolijoukkue-teltan ,  noin niin kuin harjoituksen vuoksi ja vastaisuuden  varalta. Ne ovat äkäisiä lähtöjä, kun   suojeluskuntapoikien  lapsenlapset  ylimääräisiin harjoituksiin  kutsuja  aamuyön tunteina  mopoautoilla tuovat. Silloin on hyvä, jos edes majoitekäsite on tuttu ja  alumiiniset sivukepit reikiinsä osuvat. Ja parasta äidinkielen huoltoa on ehdottomasti se, että äidinkielestä pidetään huolta. Kielikysymys näyttää Krimilläkin olevan atomiaseita tärkeämpi tekijä,  kun rajoja siirrellään ja mökkilöitä Krimiltä  peritään.

Kuten tarkkaavainen lukija  kuvasta huomaa, harjoitus tehtiin varovaisesti. Emme kytkeneet asuinkombinaatin lämmitysjärjestelmää käyttöön, emmekä etääntyneet pois  urbaanista  ympäristöstä. Viime aikaisten  media- videoiden perusteella otaksuimme, että on parempi harjoitella asuttujen  alueiden  kielikysymysten  puolustamista kuin  korpien suoalueiden.

Puolijoukkueen kielellistä  aseistusta  voi luonnehtia sanalla kirjava. Lähipuolustuksen runkona on  tekstiviesteistä ja  chateista opittu lyhyt-hylsyinen  viuhkakieli, jonka  vaikuttavina ominaisuuksina  on  vitun hokeminen ja isojen alkukirjainten  ja pilkkujen poisjättäminen. Tämän kielen  tulivoima   yltää teltalta aina  100 metriin asti.

Raskaana aseistuksena  puolijoukkueella on  opettajan rauman giäl. Sillä  puolijoukkueen johtaja voi tukea  tulitoimintaa aina silloin, kun joku  puolustussektoreista uhkaa halvaantua ja  kirjakieliseksi muuttua. Rauma giäliseen raskas-aseeseen  on  myös helposti  piipun alle  liitettävissä  Turun-murteen  mää — sää – heitin sekä karjalankielinen – virkkausheitin, joka  haastaa  helposti   tulista  tarinaa  aina  500 metriin asti, tyynellä kelillä pitemmällekin.

Isänmaan  varastoissa on  miinoitteita varten  runsaasti    Kimi Räikkösen  haastatteluja, mutta maaseudun  agraarialueiden  puolustamiseen on vain muutamia  Heikki Turusen haastatteluja.

Viikolopuksi laitoimme  teltan konehallin parvekkeelle  kuivumaan. Annoin miehistölle luvan lähteä toimittelemaan  kotiseuduille  viimeisiä askareita ja  jättämään hyvästejä.  Jokainen ottaa mukaansa  Kalle- Päätalon  kirjan,  Jerry Cotton – lehden,  oman kotimaakunnan kansanedustajan puheen ja  kotiseutunsa   lionklubin  joululehden tai muun vastaavan murrekielisen  aseen.  On siis  toivottavaa ja  hyvin suotavaa, että  kansakunta uhraisi näinä synkkinä keväisinä päivinä henkilökohtaiset Iijoki-sarjansa yhteisen hyvän  alttarille.

Valtion painatuskeskus on  ryhtynyt painamaan suurin määrin  Iijoki-sarjan  näköiskansia, jotka luovutetaan  Iijoki-kirjallisuuden  luovuttajalle korvaukseksi  suuresta uhrauksesta.Tässä  uhkaavassa tilanteessa isänmaa ei voi tarjota puolustajilleen kaikki  tarpeellisia aseita, vaan  jokaisen on nyt  käytettävä kekseliäisyyttään ja  osoitettava uhrimieltä. Isänmaa voi tarjota  rajoitetusti  majoitteita ja perusaseistusta.

Jokaisen   kansakunnan jäsenen  omaksi velvollisuudeksi  jää  hengen luominen ja puheen tuottaminen.

The Charge of the Light Brigade

350px-Charge_of_the_Light_Brigade

 

Tänään on taas puhutta paljon Balaklavan pikkukaupungista. Oikein kukaan ei tiedä, ovatko venäjänkieliset  sitä mieltä, että heitä täytyy autta, vai auttavatko venäjänkieliset  toiset venäjänkieliset pois Krimiltä.

No, kaikki me muistamme  kuitenkin Errol Flynnin   komeana elokuvassa 600 urhoollista tai jotain. Silloinkin käskyt annettiin hätäisesti, ne ymmärrettiin väärin ja lopputulos oli yhtä sotkua. Kuudestasadasta  hevosesta taidettiin menettää 517.  Niihin oli helpompi osua. Miehistä menetettiin vähemmän. Sankari kumminkin kuoli.

Oikeasti Errol Flyn kuoli 1959. Hän makaa Kalifornian  sannassa. Arkussa on mukana  kuusi pulloa Wiskiä.

Ja kaiken aikaa Ukrainan  liikekannallepano etenee.  Minua se kansa on vähän ruvennut pelottamaan. He ovat historiassa aina  saaneet turpiinsa   isän kädestä ja kunnolla. Mikä olisi se syy, jonka perusteella he nyt ensimmäisen kerran  onnistuisivat  hoitelemaan homman kotiin ?

En tiedä. Pakolaisen poikana  oloni on kumminkin  kummallisen rauhaton. Olen sen olon  imenyt äidinmaidossani. Minä arvaan, että kävi tässä nyt sitten niin taikka näin , pakolaisia  taas syntyy  hirmuisia määriä ja  riippumatta siitä ollenkaan, keitä he ovat, he  aina menettävät kotinsa. Semmoinen kohtalo on ihmiselle synkeä leili juotavaksi.

 

Yleiset harjoitukset

Jossain Ukrainan asevoimien  leirissä paikallinen  Hietanen torkkuu teltassaan ja  miettii, joko hänen vuoronsa on kohta  iskeä  itsensä  lenkiksi siihen ketjuun, joka  on historiassa  muodostunut  meihistä, jotka  ensimmäisenä aamuna ponnahtavat  unesta istuvilleen ja  jylinän   yli huutavat: Se on alkanut nyt !

Olen elämässäni monta kertaa ihmetellyt niitä ” kukkahattu -tätejä” , jotka vannovat ikuisen  Eurooppalaisen  rauhan nimeen. Olen kauhistellut  niitä puheita ennen Jugoslaviaa ja olen kauhistellut niitä puheita  viime aikoina. Sellainen ajatus, että ihminen olisi jotenkin viisastunut ja jotenkin rauhoittunut ja jotenkin, niin kuin sanoisi,  sivistynyt vuosien saatossa ja primitiivireagtiot olisivat  kadonneet hänen  mielestää, ovat edelleen ennenaikaisia.

Ajanjakso 1956 – 1992 saattaa  jäädä  Euroopan  historian pisimmäksi rauhanjaksoksi. Tuohonkin jaksoon sisältyy  kyllä yksi  Varsovanliiton  operaatio , mutta  varsinaisiksi  taisteluiksi tilanne ei eskaloitunut   vuonna 1968.

Jos ja kun tästä nyt sota syttyy, seuraukset voivat olla  osin hyviäkin. Venäjä saa voimankäytöstä orgasmia  taas   20 vuodeksi. Sen sisäinen oppositio tulee hampaattomaksi ja  kuihtuu  kovassa kurissa ja nuhteessa. Venäjä on kaivannut meriyhteyksiä satoja vuosia ja  nyt se taas saa niitä itselleen.  Ukrainasta tulee   omituinen sisämaan valtakunta, joka pelaa energiashakkia  sen valtion  kanssa, joka ympäröi  sitä joka puolelta. Maailmassa on aika harvoja valtakuntia, jotka olisivat kokonaan toisen valtakunnan sisäpuolella. Nyt sellainen voi syntyä.

Taloudellinen toimeliaisuus  kasvaisi sodan jälkeen Euroopassa valtaviin mittasuhteisiin. Se kieltämättä vaatisi kyllä  sitten sen, että Venäjä  kiinnostuisi myös Balttian  venäläisten suojelemisesta. Ja Puolan.  Valko-Venäjä on  jo nyt  Venäjän etupiirissä.

Suomen Eduskunnassa on tällä viikolla puhuttu siitä, pitäisikö venäläisten  kiinteistökauppoja jotenkin säädellä. Minun  ajatukseni  on se, että  Eduskunta on pahasti myöhässä. Maito-pilkkumi on jo kaatunut. Asia ei enää ole omissa käsissämme. On tietenkin mahdollista, että nykyinen hallitus  aloittaa NATO-neuvottelut mahdollisimman pian, mutta kun nykyhallitus ei  ole pystynyt tekemään päätöksiä  muistakaan  asioista, luulen, että  tämän mittaluokan asia  on sille aivan liian  suuri.

 

Onneksi ministeri Arhinmäki  ja urheileva nuoriso  ovat päässeet pois   tapahtumien polttopisteestä.  Ja ministerin arvokas rannekello. Onneksi minun ennustukseni ovat aina ennen  menneet päin seiniä, joten kun minä kirjoitin, minkä kirjoitin, luultavasti  saamme olla rauhassa  ikuisesti täällä Euroopan lintukodossa.