Vielä hetki…….

by Michael Tillman

Vielä on odotettava hetki. Vielä on odotettava  päättäjäiset ja sen jälkeen elämä taas  soljuu  uomiinsa ja rauhoittuu. Sen jälkeen asiat alkavat  luistamaan, sillä  massat asettuvat omiin  tehtäviinsä ja alkaa arki urheilun jälkeen. On mahdollista suunnitella tapahtumia ja kokouksia ja  palavereita. On mahdollista  keskustella kirjallisuudesta  ja vertailla  lastenlasten kehitystä. On mahdollisuus keskustella naisista ( miehistä).

En katsonut urheilua  päättymässä  olleiden kisojen aikana  minuuttiakaan. En minä yleensäkään katso urheilua juuri koskaan. Suurten kisojen aikana  jätän sen vähänkin katsomatta. Olen aina ollut vähän erilainen nuori, eikä se tauti ole minusta  pois lähtenyt. Mitä hurjemmin massat hurahtavat  yksittäiseen ilmiöön,  sen vastenmielisemmäksi se minulle tulee.

Minä yleensä hurahdan  asioihin vasta sitten, kun  suuret joukot ovat ne  asiat jättäneet rauhaan. Kun ne asiat ovat menneet  pois muodista ja niiden harrastaminen on halpaa ja  tavanomaista.

En minä tyystin elä kilpailuyhteiskunnan ulkopuolella. Kun tänään  kansakunta katsoi jääkiekon loppuottelua, minä  kilpailin REF – kilpailussa  tuolla radioaalloilla. Kilpailun  tuoksinassa  pidin yhteyden  ranskalaiseen Nathalie – leidiin.  Yhteyden päättyessä hän  toivotteli minulle ” 88″. Se tarkoittaa suurin piirtein  samaa kuin : ”kisses and hugs ” !.  Se tuntui  hurjan mukavalta. En ole siis  täysin immuuni  kilpakenttien  kiihkolle  ja tunteille.

Kasi kasi muuten on vähän arveluttava lyhenne. Älkää käyttäkö sitä siviilissä, älkää myöskään urheilukilpailuissa. Sen lyhenteen esittäminen saattaan rikkoa kansainvälisessä konfarenssissa jään sen verran tehokkaasti,  että olette kaulaanne myöten  nesteessä.

Kirjain  H on englantilaisissa aakkosissa   kahdeksas kirjain alusta lukien. Äärikoikeistolaisessa slangissa  88 -tervehdys tarkoittaa  HH,  mikä taas asiantuntijalle tarkoittaa Heil Hitler !

Ihmispoloisen  on siis oltava alati  varuillaan. Radioamatööriurheilukin  saattaa aiheuttaa  suuria vammoja ja vahinkoa , ellei  yksilö alati ole varpaillaan ja  suhtaudu tähän suureen nationalismin  myrkyttämään leikkiin skeptisesti ja  varovaisuudella. Jos urheilusta poistettaisiin kansallisuustunnukset, minäkin ehkä harkitsisin suoritusten seuraamista. Tällä hetkellä urheilu on sodankäynnin sublimointia sivistyneesti. Tällä hetkellä urheilun avulla hallitaan  suuria massoja ja ohjataan  toimintaa järjestäytyneen  yhteiskunnan  osaksi niin, että  jos vaikka  ei suuria  voittoja synnykkään, niin ainakin haittoja on  säädelty pienemmiksi.

( Kirjoittajalla on kaksi alpakkalusikkaa kansakoulun hiihtokilpailusta  1960 -luvulta. Kirjoittaja ei kuulu urheiluseuroihin. )

Advertisements