Hajota

by Michael Tillman

Tuli yöllä sähköpostia  kello 02.37.  Postin jakeluna  oli koko koulutuskuntayhtymä. Lähettäjänä oli  lehtori, joka oli ” hajonnut ” totaalisesti. Hän oli  hakenut  sisäisessä haussa erikoistehtävää, mutta  häntä ei oltu valittu siihen. Paikka oli ilmeisesti  laitettu uudelleen  hakuun. Lehtori oli sitkeästi edelleen hakenut paikkaa, sillä seurauksella, että kun jostain  koulutuskuntayhtymän ulkopuolelta oli   uuteen jatkohakuun  löydetty  joku hakija, tämä  ulkopuolinen hakija oli sitten valittu ja tämä   lehtori hajonnut.

Kirjeessään  hän kielsi alkoholin osuuden  hajoamiseen ja yölliseen kirjoittelemiseen. Tekstin perusteella veikkaan, että  se on totta. Kännivihassa kärki on  tylsää ja jankkaavaa. Selvän miehen  avautuminen  laittaa lukijan  selkäpii värisemään ja miettimään, onko todella ” no hard feelings” -vakuuttelu vakuuttavaa ja  tyhjentävää.

Sotaväessä nykyään ilmeisesti  käytetään  aika laajasti tätä  verbiä  tarkoittamaan sellaista  tilannetta, jossa asianomainen  ei  enää hallitse tekemisiään ja avautuu. Avautua – verbi on myös tälläinen  uusiomerkityksen saanut  teonsana, jonka alkuperäinen merkitys on  hyvinkin konkreettinen, mutta jonka  uusiomerkitys on henkilöstöhallinnollinen älämölö.

Blogimaailmassakin  ihmiset  ” hajoavat” ja ” avautuvat”. He siis hermostuvat  ja  tekevät sellaisia asioita, joita he eivät normaalisti tekisi, ja jotka saattavat olla myöhemmin heille kiusallisia. He reagoivat silloin, kun olisi hyvä  miettiä minuutti. Heitä varten blogimaailmaan  laitetaan suosittujen  blogien  turvaksi seriffit ja  blogipoliisit. Suosittujen radioamatööriasemien  turvaksi kovissa pile-up tilanteissa laitetaan   eetteripoliisit valvomaan  radioavaruutta  aseman ympärillä.  Yksi työkaverini oli  ” siviilipoliisi” . Hän  soitteli tienpäältä poliisille ja ilmoitteli ylinopeuksista ja muista ajorikkeistä virkavallalle ja  ja halusi  aina välittömästi  oikeiat poliisit hänen osoittamaansa  kohteeseen.

Sen tapainen  järjestelmä olisi  hyvä myös työelämässä. Jokaisella työpaikalla olisi   järjestelmässä  mielipide-luottamusmies, ukkosenjohdatin,  sijaissyyllinen, jonka juttusille voisi mennä ja jonka  toimistossa voisi hajota kunnolla.Voisi avautua, mutta mitään ei sitten sen jälkeen  tapahtuisi. Ukkosenjohdatin laittaisi palaverimuistiinpanot  muistitikulle, lupaisi hoitaa asiat, mutta viis veisaisi  koko  jutusta ja deletoisi  tiedostot tikulta. Jos avautuja  asiasta hermostuisi, ukkosenjohdatin  ryhtyisi syyllistämään  valittajaa oikein kunnolla Olisi siis  estraadi avautua, mutta organisaatio olisi suojassa. Laatujärjestelmän  balanced score card   heittäisi  suoja-aidat  avautujaa ja riehujaa vastaan.

Kokoukset ja palaverit eivät  päättyisi  tarkentaviin kysymyksiin ja evaluointeihin vaan  tummaan ja synkkään mykkyyteen. Kunnes lopulta joku päättää hajota.

Mainokset