Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

Month: helmikuu, 2014

Kalevala – tuo henkinen kotimme

icon_1_image_x16 WP_000710 (1)

Koti on ollut tänään yhtä sekaisin kuin murroikäinen nuorimies sen jälkeen,  kun  äidinkielenopettaja on  vaatinut häntä tutustumaan  ilman päihteitä ja selvin päin Kalevala-eepokseen. Kuten kuvasta huomaatte, aamulla residenssissä kello  8  vallitsi  tekemisen meininki.  Sitä kutsutaan naisväen  keskuudessa keittiön pintaremontiksi, mutta  miesväki  on  kohdannut  todellisuuden:  parkkipaikat  eivät pihalla riitä sähkömiehille, putkimiehille ja kalustemiehille. Ennen vanhaan  tiehoitokunta olisi  trafiikin perusteella laittanut kiinteistölle lisää  tieyksiköitä.

Runoilija Risto Ahti olisi varmasti pukenut  perjantaipäivän tunnelman näihin sanoihin :

 Ja  sanoin  paratiisilinnulle: 

” Vielä yksi sulka lisää

etkä jaksa nousta lentoon

ja sinun täytyy juurtua oksalle

ja sinusta tulee kirkuva  orkidea”

keittiiö kakkonen

Mutta, kuten  kuvasta näkyy, kun  on  liputuspäivä ja tahtoa,  virtaava vesi on illalla  jo tiskipöydällä ja pala  uutta työpöytääkin on asettunut paikoilleen.. Eikä  astianpesukone vuoda  tipantippaa. Liesituuletinkin on maltillista sorttia, eikä kiskaise  isännän lasista Fullerin  Ale -juomaa.

Onneksi huomenna on lepopäivä. Ja Maaliskuu.

Olemme  tilanteessa, jossa  kaikki  revittäväksi  tarkoitettu on on revitty  irti ja  juokseva vesi  kytketty.  Ensi viikolla  palapeli rakentuu  taas  lisää. Ensi viikolla  aloitetaan kasaaminen.

Trakäs dianas – hullut päivät

Kuva 109

Kisakrapula näyttää iskeneen ihmisiin. Muihinkin  kuin ministeri Arhinmäkeen. Intoilijat ovat  kaivautuneet koloihinsa ja  potevat  suurtapahtuma-krapulaa. Jokin sellainen, mitä on odotettu  kuin kuuta nousemaan, on nyt sitten äkkiä lopullisesti ohi. Seuraavan kerran joulupukki tulee vasta  seuraavalla kerralla. No, urheiluministerin, ja muidenkaan ei kannata menettä toivorikkauttaan. Kyllä  rätei ja lumpui  ja urheilukilpailuja piisaa.

Eilen vaimoni  ryntäsi Ihamuotilan johtaman  organisaation  alennusmyyntiin  ajatuksella, että tästä maasta  loppuvat raitapaidat aamupäivän aikana. Yritin  häntä tyynnytellä ja vakuutella, että ei lopu. Marimekon ylihinnoilteltu vaate ja  ylioppilaslakit eivät  lopu koskaan.  Leipä voi loppua ja turve suosta.

Tänään hallitus ja oppositio  keskustelevat  siitä, loppuuko raha valtakunnasta, kun sitä niin surutta sihvelöidään joka paikkaan. Arvaan, että taas kerran julkinen sektori saa kantaa kaiken syyn. Vain yksityislääkärit ja K-kauppiaat ovat synnittömiä ja he voivat  aloittaa  kivien heittelyn välittömästi, kun urheiluministeri Arhinmäki   katsoo kellostaan aloitushetken ja  huutaa  VALMIINA, PAIKOILLANNE, HEP ! Proletariaatti voi silmä tarkkana siinä seurata  kellonsa viisareiden kulkua ja samalla  katsoa, kuinka  köyhää kansaa kuritetaan , kun säästetään.

Taidan illalla  ottaa arhinmäet ja nukahtaa  kaljalasi kädessä kirjastohuoneen  TESSA-maton  päälle.  Niin puuduttavalta tämä vuosiloman alku taas  kerran tuntuu.  Sen jälkeen ei kyllä enää olisi puuduttavaa tämä loma. Olisi  tosin melkoisen hiljaista lomaa tiedossa.

Ei voi hiihtää….  ei voi retkiluistella…. ei voi lasketella,….. ei voi lumilautailla……..,  ei voi  mitään tehdä. No, en minä ole koskaan  tehnyt  aikaisemmikaan  mitään noista luetelluista, joten  leikki sikseen, nyt on  oikeastaan Tillmannin  ihanne talviloma. Ei voi tehdä mitään. Voi vain olla.  Voi kirjoittaa, voi järjestellä olutalusta – kokoelmaa, voi pitää radioyhteyksiä, voi  järjestellä postimerkkikokoelmaa, voi lukea kirjoja ja voi laittaa upeaa ruokaa.

(Kirjoittaja tuntee  henkilökohtaisesti yhden vasemmistoliittolaisen.  Kirjoittaja ei ole omistanut rannekelloa 16  vuoteen . Kihlausaikana omistanut yhden  jokapoika-paidan))

Vihreät saappaat

Pekan Espanjan kuvat 009

Tunsin kerran  naisen, jolla oli vihreät saappaat. Vihreät pitkät saappaat, jotka ulottuivat  jopa yli hänen polviensa.  Ne olivat  saappaan ja kahluusaappaan  risteytykset.

Hän tarvitsi niitä, sillä hän joutui  siihen aikaan  omassa elämässään kahlaamaan monemoisessa  paskassa. Luulen, että ihmiset  aika usein   ilmentävät pukeutumisellaan henkistä tilaansa ja elämänsä koukeroita.

Tämä nainen käytti usein lyhyitä keltaisia  minihameita. Yhdistelmä oli vähän kummallinen, hätkähdyttävä  ja joskus  jopa oksettava. Me miehet koimme sen jotenkin pelottavaksi. Nainen käytti  värejä kuin eläin;  saalistavat pedot piti saattaa hämmennykseen ja  säikähtäneinä siirtymään helpompien saaliiden  perään.

Vielä hetki…….

Vielä on odotettava hetki. Vielä on odotettava  päättäjäiset ja sen jälkeen elämä taas  soljuu  uomiinsa ja rauhoittuu. Sen jälkeen asiat alkavat  luistamaan, sillä  massat asettuvat omiin  tehtäviinsä ja alkaa arki urheilun jälkeen. On mahdollista suunnitella tapahtumia ja kokouksia ja  palavereita. On mahdollista  keskustella kirjallisuudesta  ja vertailla  lastenlasten kehitystä. On mahdollisuus keskustella naisista ( miehistä).

En katsonut urheilua  päättymässä  olleiden kisojen aikana  minuuttiakaan. En minä yleensäkään katso urheilua juuri koskaan. Suurten kisojen aikana  jätän sen vähänkin katsomatta. Olen aina ollut vähän erilainen nuori, eikä se tauti ole minusta  pois lähtenyt. Mitä hurjemmin massat hurahtavat  yksittäiseen ilmiöön,  sen vastenmielisemmäksi se minulle tulee.

Minä yleensä hurahdan  asioihin vasta sitten, kun  suuret joukot ovat ne  asiat jättäneet rauhaan. Kun ne asiat ovat menneet  pois muodista ja niiden harrastaminen on halpaa ja  tavanomaista.

En minä tyystin elä kilpailuyhteiskunnan ulkopuolella. Kun tänään  kansakunta katsoi jääkiekon loppuottelua, minä  kilpailin REF – kilpailussa  tuolla radioaalloilla. Kilpailun  tuoksinassa  pidin yhteyden  ranskalaiseen Nathalie – leidiin.  Yhteyden päättyessä hän  toivotteli minulle ” 88″. Se tarkoittaa suurin piirtein  samaa kuin : ”kisses and hugs ” !.  Se tuntui  hurjan mukavalta. En ole siis  täysin immuuni  kilpakenttien  kiihkolle  ja tunteille.

Kasi kasi muuten on vähän arveluttava lyhenne. Älkää käyttäkö sitä siviilissä, älkää myöskään urheilukilpailuissa. Sen lyhenteen esittäminen saattaan rikkoa kansainvälisessä konfarenssissa jään sen verran tehokkaasti,  että olette kaulaanne myöten  nesteessä.

Kirjain  H on englantilaisissa aakkosissa   kahdeksas kirjain alusta lukien. Äärikoikeistolaisessa slangissa  88 -tervehdys tarkoittaa  HH,  mikä taas asiantuntijalle tarkoittaa Heil Hitler !

Ihmispoloisen  on siis oltava alati  varuillaan. Radioamatööriurheilukin  saattaa aiheuttaa  suuria vammoja ja vahinkoa , ellei  yksilö alati ole varpaillaan ja  suhtaudu tähän suureen nationalismin  myrkyttämään leikkiin skeptisesti ja  varovaisuudella. Jos urheilusta poistettaisiin kansallisuustunnukset, minäkin ehkä harkitsisin suoritusten seuraamista. Tällä hetkellä urheilu on sodankäynnin sublimointia sivistyneesti. Tällä hetkellä urheilun avulla hallitaan  suuria massoja ja ohjataan  toimintaa järjestäytyneen  yhteiskunnan  osaksi niin, että  jos vaikka  ei suuria  voittoja synnykkään, niin ainakin haittoja on  säädelty pienemmiksi.

( Kirjoittajalla on kaksi alpakkalusikkaa kansakoulun hiihtokilpailusta  1960 -luvulta. Kirjoittaja ei kuulu urheiluseuroihin. )

Hajota

Tuli yöllä sähköpostia  kello 02.37.  Postin jakeluna  oli koko koulutuskuntayhtymä. Lähettäjänä oli  lehtori, joka oli ” hajonnut ” totaalisesti. Hän oli  hakenut  sisäisessä haussa erikoistehtävää, mutta  häntä ei oltu valittu siihen. Paikka oli ilmeisesti  laitettu uudelleen  hakuun. Lehtori oli sitkeästi edelleen hakenut paikkaa, sillä seurauksella, että kun jostain  koulutuskuntayhtymän ulkopuolelta oli   uuteen jatkohakuun  löydetty  joku hakija, tämä  ulkopuolinen hakija oli sitten valittu ja tämä   lehtori hajonnut.

Kirjeessään  hän kielsi alkoholin osuuden  hajoamiseen ja yölliseen kirjoittelemiseen. Tekstin perusteella veikkaan, että  se on totta. Kännivihassa kärki on  tylsää ja jankkaavaa. Selvän miehen  avautuminen  laittaa lukijan  selkäpii värisemään ja miettimään, onko todella ” no hard feelings” -vakuuttelu vakuuttavaa ja  tyhjentävää.

Sotaväessä nykyään ilmeisesti  käytetään  aika laajasti tätä  verbiä  tarkoittamaan sellaista  tilannetta, jossa asianomainen  ei  enää hallitse tekemisiään ja avautuu. Avautua – verbi on myös tälläinen  uusiomerkityksen saanut  teonsana, jonka alkuperäinen merkitys on  hyvinkin konkreettinen, mutta jonka  uusiomerkitys on henkilöstöhallinnollinen älämölö.

Blogimaailmassakin  ihmiset  ” hajoavat” ja ” avautuvat”. He siis hermostuvat  ja  tekevät sellaisia asioita, joita he eivät normaalisti tekisi, ja jotka saattavat olla myöhemmin heille kiusallisia. He reagoivat silloin, kun olisi hyvä  miettiä minuutti. Heitä varten blogimaailmaan  laitetaan suosittujen  blogien  turvaksi seriffit ja  blogipoliisit. Suosittujen radioamatööriasemien  turvaksi kovissa pile-up tilanteissa laitetaan   eetteripoliisit valvomaan  radioavaruutta  aseman ympärillä.  Yksi työkaverini oli  ” siviilipoliisi” . Hän  soitteli tienpäältä poliisille ja ilmoitteli ylinopeuksista ja muista ajorikkeistä virkavallalle ja  ja halusi  aina välittömästi  oikeiat poliisit hänen osoittamaansa  kohteeseen.

Sen tapainen  järjestelmä olisi  hyvä myös työelämässä. Jokaisella työpaikalla olisi   järjestelmässä  mielipide-luottamusmies, ukkosenjohdatin,  sijaissyyllinen, jonka juttusille voisi mennä ja jonka  toimistossa voisi hajota kunnolla.Voisi avautua, mutta mitään ei sitten sen jälkeen  tapahtuisi. Ukkosenjohdatin laittaisi palaverimuistiinpanot  muistitikulle, lupaisi hoitaa asiat, mutta viis veisaisi  koko  jutusta ja deletoisi  tiedostot tikulta. Jos avautuja  asiasta hermostuisi, ukkosenjohdatin  ryhtyisi syyllistämään  valittajaa oikein kunnolla Olisi siis  estraadi avautua, mutta organisaatio olisi suojassa. Laatujärjestelmän  balanced score card   heittäisi  suoja-aidat  avautujaa ja riehujaa vastaan.

Kokoukset ja palaverit eivät  päättyisi  tarkentaviin kysymyksiin ja evaluointeihin vaan  tummaan ja synkkään mykkyyteen. Kunnes lopulta joku päättää hajota.

Eroottinen pitkäkiekko

Meneillään on   ilmeisesti jossain päin maailmaa  jonkin sorttiset  urheilukilpailut, sillä  niihin  liittyvä  toiminta  häiritsee tavattomasti opetustyötä ja  panee  lehtorin tuskastumaan.  Kuusitoistavuotiaat nuoret miehet ovat  koko viikon  olleet täpinöissään ja  hankalia käsitellä. ATK -luokassa  yritimme  opettaa  heitä  EXEL- ja WORD – ohjelmien   salohin huonolla menestyksellä.  Jatkuvasti   tietokoneiden  näyttöihin ilmestyi  jääkiekkoilijoita.

Yritin   nuoria miehiä vieroittaa, mutta huomasin, että  lehtoria  väkevämpiä voimia vastaan tässä nyt jouduttiin taisteluun.

Jääkiekkoilijat  olivat nimittäin naisjääkiekkoilijoita.  Mikään ei vedä  kuusitoistavuotiasta  miehenalkua  tiukemmin puoleensa kuin  24 vuotias  puumanainen, joka  osaa pelata jääkiekkoa, on   häkellyttävän kaunis ja  omaa  tiukat ja  kimmoisat reisilihakset.  Opiskelijani  eivät kuule mitään, eivät näe mitään, eivätkä luultavasti  osaisi  kissaa enää sanoa, jos pääsisivät noiden   naisten  kyytiin. Kahdeksan vuotta kokemusta. Kahdeksan vuotta hikisiä pukuhuoneita ja alasuoja-vitsejä. Kahdeksan vuotta  treenattuja  öisiä naisvartaloita ja  kymmeniä öitä liigapelaajien kainalossa. Kaikki ne asiat  kihisevät  kuusitoistavuotiaan  päiväunissa ja lehtori jää niiden unien jalkoihin  power- point houkutuksineen. Kahdeksan vuotta  tuossa iässä on kokonainen eletty elämä ja  kokonainen  seksuaalinen tavaratalo, eikä minun pojillani ole mitään jakoa. Ei latin latia.

Sanoin nuorille miehille, että puolet noista on  lesboja. Olette ulkona noista  kemuista kuin lumiukot.. Pojat  eivät sanoneet mitään. Kuusitoistavuotias  ei osaa laskea leikkiä eroottisuudesta, sillä se on hänelle  psalmit ja psalttari samassa kansissa. Tuon ikäisen  miehen ihastus  on / off  tyyppistä juttua, jota lehtorin ei ole syytä mennä sekoittamaan. Se ihastus  on  yksityistä ja  salattua. Se perustuu   siihen olettamukseen, että nuo naiset ottavat kenet  tahansa, opettavat kaikki temput ja vapauttavat nuoren miehen  initiaatio-riitin tavoin,  kopuloinnin jälkeen,   kaljalasin ääressä  vertailemaan  lajitovereiden kanssa vastakkaisen  sukupuolen  ominaisuuksia.

Parasta kuusitoistavuotiaan elämässä on kuitenkin se, että  hän tietää haaveittensa mahdottomuuden. Aikuisviihteen kertomukset  piiskaavat  hänen  haavensa  jääkiekkoritarittaren  syliin, mutta samalla ne haaveet ovat kuitenkin turvassa ja elävät omaa elämään, kunnes todellinen maailma parin vuoden sisällä turmelee ne ja  pukee niiden päälle   elämän  raappahousut.

Huomiotalous

Ylioppilas Sarasvuo, ent. Heinonen, on  jälleen  toteuttanut  itseään ja omaa agendaansa.  Hän on  haastatellut  julkisuudessa  tutuksi tullutta  ihmistä ja pyytänyt tältä anteeksi. Tapauksen  kummalliset yksityikohdat jokainen lukekoon  nk. paskalehdistöstä.

Kaiken takana on tietenkin  hillitön halu selviytyä voittajana   siinä kamppailussa, joka käydään ihmisten huomiosta. Olemme tottuneet   tämmöistä hillitöntä halua  kohtaamaan vain  urheilukilpailuissa ja  Tukiaisten  sisarusten kohdalla julkisuuden tavoittelussa. Sarasvuo haluaa ohjelmansa  tukemiseksi  itsekin julkisuuteen, joten kaikki  muodot ja mahdollisuudet  ovat  hänelle omasta mielestään sallittuja.

Seinäjoen ABC  – oleilukeskus  sai sekin  hankittua julkisuutta  tämän tapauksen vuoksi. Siellä Sarasvuo piti  huhujen mukaan tiedotustilaisuutensa.  Tämä forumin  luovuttaminen Sarasvuolle todistaa taas  kerran  sen todeksi, mikä käsitys minulle on  syntynyt   pohjalaisista  vaikuttajista, jotka Keskusta – puolueen   ja muiden  kanavien kautta  elämää lakeuksilla  säätelevät.  Tärvelevät siinä yhteydessä myös hyvän osuuskauppa -liikkeen  maineen.

Ennustan, että  tuommoisesta   toiminnasta ei pitkässä juoksussa  siunausta   Sarasvuolle tule.

Marius

Marius on sitten  vetäissyt viimeisen  vingahduksensa. Nyt emme  puhu Marius Gobbasta , joka takavuosina  soitti Paavo Lampisen kanssa  klanettia  Yleisradion  ohjelmissa siinä määrin, että pienenä poikana olin vakuuttunut siitä, että parivaljakko asuu  radiotalossa  ja  tarpeen mukaan  käyvät luikauttamassa jonkun repäisevän polskan taikka swing- suikaleen.

Nyt puhumme kirafinuorukaisesta, jolle kävi niin kuin  useimmille kirafinuorukaisille käy, eli ne muutkin  tavallisesti joutuvat  petojen  ruuaksi.

Nyt  kävi vain semmoinen pieni moka, että tanskalaiset   eläintarhan  ravintoekspertit eivät syöttäneet Mariusta  leijonille, vaan  tiikereille, jotka eivät kuulu ollenkaan samaan ekologiseen  lokeroon. Laajat kansankerrokset ovatkin  huolestuneita nyt tiikereiden  ruuansulatuksesta. Ja  etenkin tiikereiden  henkisestä  terveydestä, kun ne pakotetaan syömään  jotain omituista otusta, joka asustelee Afrikassa.

Anoppini oli aikoinaan harras kirafi-ystävä. Hän lauloi  aina meillä ollessamme  lapsillemme söpöä kirafilaulua ja voi, kun se oli ihanaa, kun  iloinen  lallatus  täytti huushollin. Ei siinä eläintarhaa tarvittu !!!

Iloinen kirahvi

Oli kerran Afrikassa laihanlainen
keimaileva kirahvinuorukainen.
Aina hän suuresti huolissaan
pitkänpitkästä kaulastaan.

Mietti hän aamuin, päivin ja illoin
mitenkä hän kaulansa koristais ja milloin.
Viimein päätti hän lainan ottaa,
kauluksen ja kirjavan kaulahuivin ostaa.

Siitä sitten ilo syntyi koko Afrikassa,
hassumpaa ei vielä nähty koko maailmassa.
Viisisataa neekeriä heti nauruun kuoli,
kirahvi vain mielissänsä huuliansa nuoli.

Marius ei nyt sitten enää  nuole huuliaan. Tiikerit ehkä.  Kansakunta  puhuu kirafinuorukaisesta ja paheksuu sitä, että se ( siis kansakunta) on ensin  aidannut  kiven sisään villieläimen ja sitten  se sama kansakunta huomaan, että perkele, näitä elikoita on täällä ihan liikaa ja sitten ryhtyy niitä apuharventamaan. Ja  kutsuu yleisöä ja perheitä ja lehtiväkeä paikalle, kun kirafin kaulasta  tehdään  kirafimedaljonkeja.

Eläinpuistoihin ja  semmoisiin tarhoihin pitäisi laittaa ikäraja. Sisään ei saisi päästää yhtää yli 12 vuotiasta ihmistä. Lapsi saisi löytää sieltä kiksejä ja miettiä näkemäänsä ” nalle puh”- viitekehystä  vasten.   Eläintarhat voisi ihan hyvin jopa kieltää kokonaan.  Aikuiset voisivat keskittyä esimerkiksi siihen, miten voitaisi pelastaa   joita kuita  yksilöitä  petojen kynsistä Aleppossa ja Homsissa.

Taidan alkaa tekemään jäynää…….

Jäynä ei ole  minulle tyypillinen  toiminto. Periaatteessa olen  lukeutunut, ainakin itseni mielestä, aina  nk. kiltteihin poikiin, jotka  välttelevät kaikin keinoin  hankaluuksiin  joutumista. Alakoulussa jo viereeni laitettu  tyttö  väitti minun kiskoneen  häntä hänen pitkästä tukastaan. Olin   äimän käkenä. Olin nimittäin visusti pitänyt näppini erossa tuosta pelottavasta  ihmisoliosta. Kostoksi hän raapi korvani verille.

Myöhemmin käsitin, että hän oli katkera ja loukkaantunut, kun  muita tyttöjä  kiusattiin, mutta minä en edes  yrittänyt.

Taidan siis viimein alkaa jäynäämään.

Äsken jäynäsin jo  yhtä aikuisopiskelijaa, joka  jätti  leadership 2 – tentin tekemättä vuonna  2011. Nyt hän viestitti, että  hän karauttaa ratsullaan kaupunkiin maananataina, ja voisi, jos kauniisti pyydetään, räpeltää jotain  ko. kurssin tentissä, jonka laatimiseen hän näin armollisesti antaa minulle luvan. Ensi viikon  torstaina on  koulutusyksikön yleinen , kerran kuukaudessa toistuva, rästitenttitilaisuus.  Siihen  opiskelija ei oikein haluaisi tulla.  Ensi viikon  maanantaina taas  minä olen toisessa kaupungissa ,toisten  nuorten  kanssa,   rakentamassa  toisia  rästejä, jotka toivon mukaan purkautuvat vasta 2016 -2018. Joutuisin teettämään tentin valvonnan jollakin  virkaveljellä, joita en tahdo jäynätä.

Taidan alkaa tekemään rentoja ja rajuja liikkeitä ilman suojaverkkoa. Taidan alkaa  kirjoittelemaan reissuilta postikortteja, joissa jäynä ja  sarkastisuus sekoittuvat uhmakkuuteen ja haluttavuuteen. Sellainen on kieltämättä taitolaji, mutta  yritettävä on.

Muinainen esimieheni, Majuri Sinisalo, olkoon    esikuvani. Hänen  vuonna  1975 Norjasta  YK-koulutuskeskuksen komentotoimiston naisille  lähettämä postikortti  ohjenuorana  alan tekemään  jäynää  siten, että  loput työvuoteni  vietän aiheuttaen pahennusta , närkästystä ja  epätoivoa.

Muistan postikortin runon  vieläkin  kristallinkirkkaasti. Vain kadettiupseeri  pystyy samalla kertaa  flirttailemaan, aiheuttamaan mustasukkaisuutta ja kateutta , sekä epätoivoista alemmuudentuntoa.

All you need is

good food

good wine

and a bad girl.

Vähältä piti, etteikö se äsken  muovautunut  opiskelijalle lähettämässäni vastauksessa  muotoon :

All you need is

a lazy student,

a lazy teacher,

and a bad timing

Toisaalta,  tässä ammatissa  suurin jäynän aste on kuitenkin se kaikkein helpoin. Taidan  todella tehdä anojalle ja pyytäjälle tentin. Taidan jo nyt alkaa rakentamaan  kuluneita ja   yleiseksi tenttiperinteeksi  muodostuneita  tenttikysymyksiä  uusiksi ja  tuoreiksi ja puhtoisiksi. Taidan  alkaa paneutumaan oikein kunnolla tähän tenttiin ja sen laatimiseen. Käytän  opetussuunnitelmassa  olevia tavoitelauseita ohjenuorana,  kun  viikonloppuna muotoilen   tentistä sekä mittaavan, että mittavan.

Toivottavasti kuuma kivi  ei ala putoamaan  päähäni.

Virhe

On pirunmoinen virhe  lukea illalla Ian McEwansin kirjaa, jos  seuraavana aamuna on   edessä 7 tuntia testosteronin riivaamaa opetusta. Ian McEwan valvotti  minua rankasti. Lohtua toi ainoastaan Sylvie Vartan, joka ilmaantui sänkyni laidalla noin klo  3.30 ja  ja sanoi minulle selvästi suomeksi:

” Rakastan mutustella  kuivattua poronlihaa ! ”

Mc Ewasin Rannalla – romaani on taas täyttä sementtipuutarha-juttua. Taas kaivetaan ihmisen pohjamudat esille ja tongitaan niitä oikein  kunnolla. McEwansin rinnalla perustutkinto – pojat ovat  täydellisiä  Cantores Minores –enkeleitä.  McEwansin aiheena on tällä kertaa  tässä  kirjassa, niin kuin niin monesti ennenkin,  erotiikka

Nyt mukana on  mausteena  myös  hääyö. Mennään  vähän  niin kuin  syvemmän kautta.  Hämmästyttävä on tämä kirja. Sitä lukiessa  näinkin vanha mies saa kivikovan stondiksen, jonka McEwans  sitten kyllä välittömästi  lerpauttaa  kauhistuttavalla  tekstillään  siihen kuntoon, jossa se on silloin, kun veri tarvitaan ajattelemiseen ja vihollista pakoon juoksemiseen.

Olen ollut tähän asti elämässäni Papa Hemingwayn miehiä. Kun ikää tulee, ja mikään ei enää tunnu miltään, on ehkä ryhdyttävä vannomaan McEwansin nimeen.  Siinä on sekin  hyvä puoli, että omat synnit   siinä leikissä  joskus tuppaavat haalistumaan, kun lukee Ewansin kirjoista siitä, mitä kaikkea ihminen voi tehdä ja mitä siitä seuraa.