Taitaisi olla kaikkein viisainta se……

by Michael Tillman

Jos liittyisimme ensitilassa Ruotsin valtioon. Palaisimme emämaan helmoihin 200 vuoden  harharetkien jälkeen . Käyttäisimme pakkoruotsia kerrankin hyödyllisesti ja taitavasti hyväksemme. Kun entinen emämaamme kuorii kokoajan itselleen identiteettiämme ja talouselämäämme, miksemme menisi kaikkinemme , kimsuinemme ja kampsuinemme  totaalisesti heidän riesakseen.  Se olisi todellinen win -win tilanne.

Ajatelkaas  nyt.

Me olisimme jatkuvasti voittamassa eurovision kilpailuja ja jääkiekkomestaruuksia, sekä  kärkkymässä jalkapallon arvokisoihin. Yhtenä köytenä ilmestyisi maassamme loistavia naisten kirjoittamia  dekkari-kirjoja.  Ja Henning Mankell säästäisi naisia kirjoittamalla  lisää  kummallisia tarinoita, joista lievästi paistaisi läpi ruotsalaisen  sosiaalidemokratian  lämpöinen ja turvallinen hohde.

Olisi hienoa, sanon minä. Me antaisimme  yhteiselle valtiolle oman armeijamme. Olisi  turvallista, jos ruotsalaiset palauttaisivat asevelvollisuuden  takaisin. Mahdollisessa  seuraavassa sodassa  meillä olisi jälleen  ruotsalaisia  pakokauhu-joukko-osastoja, joiden  jättämiä aukkoja suomalaiset voisivat  täyttää. Ja, mikä parhainta, valtakunta voisi taas muistella  sotahistoriaansa ja kunniakas talvisota olisi osa ruotsalaista  sota-genreä.  Tuota pikaa perustettaisiin sankoin joukoin  satoja sotaveteraani- osastoja  ja yhdistyksiä  pitkin  Ruotsi-Suomen suurvaltaa.

Suurin muutos elämäämme syntyisi oikeastaan siitä, että Ruotsi- Suomi   yleisurheilumaaottelu- traditio  lopetettaisiin tarpeettomana. Pekka Päivärinnan epäonnistuminen unohdettaisiin ja samalla  huomattaisiin, että valtakunta sai Lake Placidin olympialaisissa  kaksoisvoiton miesten hiihdossa.

Yhdistymisen huumassa  kouluihin  tulisi  pakolliseksi äidinkieleksi  ruotsin. Vapaaehtoiseksi  toiseksi kieleksi   säädettäisiin suomi ja norja. Samassa yhteydessä nimittäin kävisi niin luultavasti, että Ruotsin ja Norjan  sata vuotta sitten  hajonnut valtioliitto syntyisi  uudelleen  ja valtakunta  ulottaisi   karvaiset kätensä Atlantilta aina  Viipurin porteille asti. Hiihdossa voisimme nauttia usein  kolmoisvoitoista.

Öljyä piisaisi vaikka kuinka. Valtakunta olisi energian suhteen  omavarainen. Kalaa tulisi merestä sen mitä jaksaisi troolata. Puuta  huojuisi  Skandinavian metsissä  suunnattomasti. Rautaa ei lopu Jällivaaran  seudulta. Vettä on  puuttumati. Yksi poliittinen murha ratkaisematta ja yhdessä humauksessa  siirtolaisten määrä nousisi valtakunnassa niin korkeaksi, että täyttäisimme vaikka minkä instanssin  suositukset leikiten.

Ja kun  emännät  leipovat   puolikiloa  ruotsalaista hapansilakkaa kalakukon sisälle, perinneruoka – brändikin on  valmis. Juomaksi  sopisi valtakunnan  uudistunut olutvalikoima, jossa  koulukiusatun roolin saisi laimea kakkosolut. Hoilaisimme Abbaa  kännissä ja  perinneyhdistykset  yrittäisivät vaalia Juicen  perintöä.  Viidestoista  yö menettäisi  kulttiasemansa, ja valtakunta  ryhtyisi  sen  tilalla  kanonisoimaan ” Norjalaista villapaitaa ” Irwinin  Rentunruusu käännettäisiin ruotsiksi ja Skanssenilla  sitä  laulettaisiin sivistyneesti kesäillassa jonkun  yhteislaulujuontajan  vetämänä.

Charles Blogman  saisi kerrankin  soittaa orkesterinsa kanssa omituisia hambo- sekasikiöitä  illat pitkät, eikä kukaan urputtaisi.  Tanssia olisi mukava semmoisen rytkytyksen tahdissa, sillä kuten tiedämme hyvin ruotsalaisten naisten tissiliivit ovat ohuita ja nännit  nöpöttävät  somasti  puseron läpi.

Ahvenanmaan ongelma ratkeaisi näppärästi  suit sait. Demilitarisointi purettaisiin ja  luodot varustettaisiin merimaaliohjuksia   täyteen. Sen jälkeen olisi turvallista  saarella höylätä shipsiä perunoista ja panna Stallhagen olutta.

Ja me saisimme  kuninkaan ja kuningattaren  ja prinsessoja ja prinssin. Se olisi  hienoa. Samalla  rahayksiköksemme tulisi  kruunu. Voisimme  luopua nopeasti eurosta ja  viitata  kintaalla PIGS –maille ja heiden rahantarpeelleen. Koulussa  nuoriso joutuisi  tietenkin opettelemaan  edelleen  jokia ja muita  vesistöjä ” Oulun siika pyhä kala – tyyliin, mutta sen lisäksi  nyt olisi pakko muista suuret järvet Jonköpingin  yläpuolella.

 

Mainokset