Suora lähetys

by Michael Tillman

Tänään auton ratissa  mietin itselleni uutta  harrastusta. Kun joskus pääsen  mahdollisesti  pääsen eläkkeelle, taidan ryhtyä soittelemaan paikallisradioon. Siis selaliseen  mediaan, joka soittaa vanhaa tanssimusiikkia ja jossa  paikallisen helluntaiseurakunnan saarnamiehet selittävät  raamattua tuntitolkulla ja huutavat väliin; Hallelujaa!!!. Vanhana ryhdyn soittelemaan semmoiseen  radioon, ilman, että kännykässä näkyy soittajan  puhelinnumero.

 Toivon  toimittajalta jotain   genreeseen sopivaa musiikkia, ( Reijo Taipale, Eero A´veen taikka Topi)  ja sitten kun  toimittaja haastattelee soittajaa, eli minua, johdattelen häntä kummallisten kysymysten äärelle. Tyyliin…..

 Minä se  olin joskus  takavuosina samassa  linja-autossa, missä toimitatja matkusti ja pissasi housuihinsa. Muistaakos toimittaja ?

 Sitten siirryn  olematonta aasinsiltaa myöden  hevosiin.

 ” Onkos toimittaja koskaan  kengittänyt hevosta ?”

 Ja kun toimittaja  ei ole, niin sitten  minä jatkan  tarinaa  meidän hevosista ( Hupi, ärhäkkä ja vähän vihainen, Virkku, kiltti ja lempeä) ja kerron kuinka  olen ajanut hevosella halkoja 12 vuotiaana yksin metsästä. Ja puhun samaan lauseeseen sitten myös kengityksen ja kavion vuolemisen.

 Sitten kysyn, voinko lähettää terveisiä.

 Lähetän tyttären – pojalle  terveisiä, ja kerron, että siinä vasta on mahtava poika. Hän kääntyi  aikoinaan  lattialla  selinmakuulta vatsalleen vasta,   kun  oli 7 kuukauden ikäinen.

 Kun lupa tulee, lähetän  jollekin   politikolle   terveisiä. Semmoiselle politikolle, joka on jo  kuollut ja haudattu  pari vuotta aikaisemmin.

 Soitan tietenkin Michael Tillmanninan. Sumiaisissa  asun.

 

Advertisements