Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

Month: tammikuu, 2014

Havahtumisia

Eilen ja tänään opetin ryhmää, jossa oli mukana  nuori 17  vuotias romaanipoika. Hän oli pukeutunut siististi,  hieman valtakulttuurin  omaksumia stereotypioita  mukaellen,  mutta  kuitenkin valtakulttuurin ehdoilla. Hänellä oli  valkoinen   korkeakauluksinen  rento  neulepaita, tummat suorat housut, nahkakengät ja  siisti musta  puolitakki.

Hänen  tummat hiuksensa kiilsivät aavistuksen verran. Ne olivat leikatut millintarkasti ja hyvin tyylikkäästi. Hän tuoksui ja näytti puhtaalta  ja hän huokui  terveyttä, rentoutta ja esiaikuisen itsevarmuutta.

Valtakulttuurin   nuoret miehet olivat  hänen rinnallaan rääsyläisiä. He olivat likaisia, heidän vaatteensa tuoksuivat pesemättömiltä ja heidän  hiuksensa olivat littanassa lippalakkien ja pipojen murjomina.

Romaaninuorukainen katseli minua  kaksi päivää kiinnostuneena. Hän  seurasi opetusta, ei mölissyt  valtakulttuurin mukana , eikä myöskään  myöhästellyt taikka  noitunut. En kuullut hänen kiroavan kertaakaan.

Koulutukseen sisältyi valtakunnallinen  tentti. Romaani nuorukainen   teki  36 väittämässä kolme virhettä. Sillä tuloksella hän oli luokkansa  toiseksi paras.  Tarkastettuani  hänen vastauksensa ja kerrottuani  hänelle tuloksen, hän ei noitunut, eikä myöskään rehennelleyt. Hänen kasvoillaan   välähti  aito ja onnellinen  hymy, vähän itsevarma, mutta  hyvin aito ja vilpitön.

Hän  sanoi minulle   lakoonisesti, ilman  aksenttia, normaalilla äänensävyllä,; Kiitos !

Ja käveli itsevarmoin askelin käytävälle.

Ja minä joudun huomenna kärvistelemään omien lotvosten ja heiskasten ja niemisten kanssa, joka hokevat  taas vittua  niin, että liitutaulun  liitukaukalossa  makaava  karttakeppikin  piiskaa itsensä  hirmuiseen kiimaan ja  paisuu heinäseipääksi.

Minä  tahdon kiintiöromaanin  luokkaani. Joka luokkaan on pakko saada yksi  hyvin kasvatettu kiintiöromaani. Sellainen   rauhoittaisi  nuoria miehiä ja tietenkin jonkin verran villitsisi nuoria naisia. Tärkeää olisi kuitenkin se, että toisella asteella ( siis ammattikoulussa) opiskeleva  siilitukka oppisi pesemään itseään,  tanssimaan paritansseja, käyttäytymään edes siedettävästi , pitämään  painoindeksinsä  siedettävänä ja  pukeutumaan niin, että edes  opintojen työssäoppimisjaksoille  olisi  pääsy. Mahdollisesti myös työelämään.

 

Mainokset

Kaupungin rahat

Tämä kaupunki on  kaulaansa myöden  kusessa, eli nesteessä. Rahaa ei ole oikein mihinkään  toimintoon taikka kohteeseen ja koko ajan eletään , jos ei nyt ihan syömävelalla, niin ainakin  hilkulla ja  kinttaalla. Kriisikunnaksi on matkaa semmoinen   oravankusema.

Tämmöisenä talvena  tuntuisi helposti siltä, että kaupunki säästää huimasti  kiinteistöjen  lämmityskustannuksissa   ja hiihtolatujen  jyrsimisessä ja  lumenaurauksessa.  Sääliksi käy nyt aurausurakoitsijoita, joiden koneet makaavat tyhjänpanttina ja  kaupunki voi kaikki aurausmaksut ja lumenkärräysrahat laittaa   peruskoululaisten  opiskeluvälineisiin ja  vanhustenhuollon  parsimiseen.

Kahvipöydässä kuulin  kuitenkin  semmoista, että aurausurakoitsijat ovat tehneet  kaupungin kanssa kokonaisurakan. Urakkahinta valuu urakoitsijoiden   taskuun pikkuhiljaa maksuposti-ohjelman  mukaisesti. Lumiaurat ovat olleen muistaakseni kerran tänä talvena liikenteessä. Hiekotusta on tarvittu jouluna. Kaupunki on ottanut  yrittäjäriskin  itselleen yrittäjän  nenän edestä, noin vain, eikä yrittäjä ole ymmärtänyt  pistää yhtään hanttiin.

Taidan minäkin  ensi syksynä yrittää työnantajani kanssa kokonaisurakkaa  työtehtävistä. Teen urakan  20 opiskelijasta.  Hoidan  ja opetan heitä   niin, että heistä 90 % valmistuu  kolmen vuoden  kuluttua ammattiin. Työnantaja voi huoletta maksaa minulle  könttäsummana  näiden työvuosien   palkan,   kertamaksuna,   heti syyskuun toisella  viikolla.  Minä sitten hoitelen asiat niin, että nuoret saavat  tutkintotodistuksen.  Lose/ Lose – tilanne parhaimmillaan. High risk  – low profit. Tack så mycket, Ingen vinst !

Ja tätä  kevyttä ja huojuvaa aasinsiltaa  myöden illan pääaiheeseen.

Merkittävää  näyttää  yhteiskunnallisessa kehityksessä olevan nyt se, että yhä useampi älymystöön kuuluva on ryhtynyt  puhumaan kielteisesti nk. pakkoruotsista. Se on merkillinen kehitys, jota en oikein ymmärrä. Se kehitys on kuitenkin hyvin selvää  ja sen aistiminen  saa  olotilani  huteraksi. Mitä muuta älymystö  pikku – päissään näinä aikoina pohtii…

MINI HORSE

My new qsl card

Pidin viikonloppuna vähän hauskaa. Osallistuin  belgialaisten kisaan puoli huolimattomasti ja  leikilläni. Pidin  43 yhteyttä kuvassa  olevalla  antennilla. Oli  siistiä. Taikka, niin kuin nuoriso nykyään  sanoo; oli coolia ! Minä ajoin  100 watilla tuohon lumiseen  himmeliin. Kaverit  tykitti 1500 watilla niin, että kuulokkeet paukkuivat. Tai niin teistä ehkä tuntuu, kun luette. Totuus on se, että korvalla  kuulemalla tuommoinen  tehoero  on kuultavissa, mutta  paremminkin se näkyy mittareissa. Noita  lukuja ei voi verrata niin kuin  verrataan  auton  tehoja taikka sähkövatkaimen tehoja. Tuo kuvassa näkyvä tilataideteos on pääosassa, kun  ryhdytään singnaalia eetteriin  työntämään.

Parhaat pitivät vuorokaudessa  varmasti  yli  1500 yhteyttä. Minä en semmoiseen  pysty enkä jaksa, enkä viitsi. Se tarkoittaisi   50 sekunttia / yhteys, läpi vuorokauden. Minä uhrasin  aikaa noin kaksi tuntia noin  omiin yhteyksiini.

Kuvassa on  Mini-Horse  wire-beam vähän surrealistisessa muodossa, sillä huurre ja lumi olivat painaneet  tukena olevat  ongenvavat hassusti mutkalle. Kaikki kolme  lanka-elementtiä ovat  myöskin  sitten ” lotus-asennossa” eikä antennin muoto ole  ollenkaan oikeaoppinen. Minusta se on kuitenkin kaunis.

Kaunis ja halpa. Ongenvavat maksoivat  Ylivieskan Kärkkäisellä 6 x 5 euroa eli 30 e. Lankoihin meni  5 euroa.  Alumiinisesta keskuslevystä ei ole ammattikoulu vieläkään laittanut laskua.

Pisin yhteys syntyi paikkakunnalle, jonka nimi  on minulle outo, mutta varmasti monelle lukijalle  tuttu.  Se kirjoitetaan ” Novokuznetsk”. Ja siellä on tämän näköistä

novokuznetsk-city-scenery (1)

Nyt siellä on tietenkin lunta ja jäätä . Siperiassa  on tiemmä aina lunta ja jäätä ihan riittävästi. Toivottavasti ainakin Tuukka Mäntylälle riittää jäätä, sillä hän pelaa tässä kaupungissa jääkiekkoa  puolustajan paikalla. Se olisi minulle jäänyt ikuiseksi arvoitukseksi, ellen olisi  tänään  radioaaltoja  huitaissut  pitkin ja poikin  Venäjää menemään.

Ja tämän näköisen herran kanssa puhuin  tuohon kummaan kaupunkiin

FF_RD9U

 

Ja puhuin minä monen muunkin kanssa.

 

YO9GJY

Hänen nimensä on Stefania, mutta hänestä ei puhekumppania saanut, sillä  hän näytti ottavan kisan  todesta ja napsi   noin  viisi yhteyttä minuutissa   – vauhdilla  kilpailupisteitä. Minulle hän uhrasi 10 sekunttia.

04au1

Häntä en  onnistunut tänään  jututtamaan. Eetteri  kuhisi hänen ympärillään , eikä sinne  tämmöisellä nöösipojalla ollut mitään asiaa  näin pienillä vehkeillä.

Pakokauhu leviää

Ministeri Virkkunen  on ilmoittanut lähtevänsä ehdolle tuleviin EU- vaaleihin.  Suomen kansa  hurraa lauhtuvassa tammikuun  säässä.  Olemme samalla  kertaa  uteliaita ja helpottuneita.  Olemme uteliaita, kuinka suuren  äänisaaliin  ministeri  Virkkunen saa.

Helpottuneita olemme siitä, että hän ilman muuta   menee vaaleissa läpi.  Minäkin tunnen  satoja henkilöitä, jotka tulevat äänestämään häntä,  puoluekannastaan riippumatta, jotta varmuudella Virkkunen  saa tarpeeksi ääniä.

Enteellistä ja kohtalonomaista on se, että huomenna on kaikkien  rakastama   tammisunnuntai.  Ensimäisenä  tammisunnuntaina vuonna   1918  alkoi liikedintä, jonka tarkoituksena oli avata uusi lehti kansakunnan  historiankirjassa.  Jotain samaa havinaa olen nytkin aistivani. Pääministeri arpoo, minkä  duunin ottaisi  itselleen ja käy siitä keskustelua  oman ministerinsä kanssa, jotta ei  nyt tulisi  ängettyä samaan aikaan samasta ovenlävestä sisään.

Ja muut ministeri ovat ryhtyneet  kilvan luopumaan ministeri Virkkusen kuningasajatuksista. Ne ajatukset  ovat  olleet kovasti epäsuosittuja eikä niitä kannattamalla  voi olla  varma siitä, että edustuksellinen  paikka säilyy. Hallituksen  toiminta on halvaantumassa  yhä pahemmin.  On  tuskin mahdollista, että se pystyisi tekemään 3 mrd lisäsäästöt  ennen   vaaleja, eikä se  voi niitä tuskin  tehdä vaalien jälkeenkään.

Pakokauhu  riistäytyy  hallitsemattomaksi  kun on   ensimmäisissä eteen tulevissa vvaleissa nähty se, kuka minnekin  pääsee ja kuka  minnekin joutuu.

Minä  teen ruokaa vaimolle. Hän on UNICEF -vapaaehtoityössä  ja on varmasti  nälkäinen, kun on katsonut  kirpputorin  elämää muutaman tunnin. Toivottavasti  siellä ei   tapella  eikä riehuta. Jyväskylässä piti jo lopettaa yksi  ruokajono-paikka, koska asiakkaan  rähisivät ja tappelivat jonossa. Hyvällä ei myöskään katsottu kuulemma sitä, että läheiset pizza-paikat  kävivät ruokajonosta  hakemassa  salaattivärkit  liiketoimintansa  tukemiseen.

Sellaisen todellisuuden kanssa me tavalliset ihmiset joudumme tulemaan toimeen siinä vaiheessa, kun  päättäjät  jättävät paikkansa  ja  lähtevät  Eurooppaan.

 

 

Hihat paloi

Pitäisi ehkä mennä verikokeeseen. Näyttää siltä.  On tullut nimittäin  tehtyä syntiä   tänään  kaksin käsin ja  hartain mielin. Karitsan veri jonkun aatteen mukaan pesee minut puhtaaksi. Toisen tietämyksen mukaan taas  verikokeesta näkisi syntisyyteni määrän. En tiedä, mikä on oikein. Oloni on joka tapauksessa edelleen hutera. Taidan  huuhdella syntini illalla  oluella  pois.

On harmillista, että en voi kirjoittaa  täällä yksityiskohtaisesti, taikka edes yleisellä tasolla siitä , mitä työssäni tapahtuu. Ei ole mitään syytä niistä kertoa  julkisesti, sillä ette ehkä uskoisi, mitä kertoisin.

Oli äärimmäisen lähellä, että olisitte  pääseet  tutustumaan minuun  Iltalehden  palstoilla. Mieleni täyttivät nimittäin monet  sellaiset  toimet, joita sekä Suomen laki, että  opettaja-etiikka  pitävät väärinä ja  tuomittavina tekoina.

Verikokeeseen olisi siis syytä mennä. Epäilemättä näyte sakkautuisi jo  putkessa, eikä siitä saisi kuin  pienen  prettu- paistoksen  nukkekodin asukkaalle. Kätevää se olisi kuitenkin, jos  oppilashankinta voitaisi suorittaa  verikokeen avulla. Taikka  avioliiton  aikana  määräaikaisverikokeella selvittää  katekismuksen   muistuttamat ajatukset, sanat ja teot, joiden puhtaita oleman pitää.

Minun nuoruudessani Tekniikan maailma  kertoi kohu-uutisessa siitä, että rottien aivoista  on pystytty eristämään seerumia, jota seerumia  muihin  rottiin ruiskuttamalla saatiin nämän  rotat heti oppimaan kaiken sen, mitä tämä näytteen luovuttaja – rotta jo  osasi. Jos asia olisi ollut totta, se olisi avannut huimat  mahdollisuudet. Oppiaitokseet tultaisi vain yhdeksi päiväksi. Terveyssisar ruiskuttaisi  nuoren miehen pakaraan  pitkän saksan seerumin ja Schön….. kaveri alkaisi heti puhumaan kieltä kuin vettä vain

Weisse möven fliegen uber die nassen strassen……. Ich bin Jukka aus Finnland, Teufel….  Kartofel,    …..

Kolmen vuoden päästä laitettaisi  pojalle tehostepiikki ja sitten  se olisi sitämyötä selvää. Kielitaitoa riittäisi. Voisi  lukea  sujuvasti Mein Kampfia alkukielellä ja Heideggeriä.

Opettaja- lehtori  olisi työtön ja  joisi kaljaa Itellan miehen kanssa  päivät pitkät.  Hauskoja miehiä ovat. Mukavaa olisi se ehkä. Ainakin, jos vertaa tähän työpäivään

 

 

Taitaisi olla kaikkein viisainta se……

Jos liittyisimme ensitilassa Ruotsin valtioon. Palaisimme emämaan helmoihin 200 vuoden  harharetkien jälkeen . Käyttäisimme pakkoruotsia kerrankin hyödyllisesti ja taitavasti hyväksemme. Kun entinen emämaamme kuorii kokoajan itselleen identiteettiämme ja talouselämäämme, miksemme menisi kaikkinemme , kimsuinemme ja kampsuinemme  totaalisesti heidän riesakseen.  Se olisi todellinen win -win tilanne.

Ajatelkaas  nyt.

Me olisimme jatkuvasti voittamassa eurovision kilpailuja ja jääkiekkomestaruuksia, sekä  kärkkymässä jalkapallon arvokisoihin. Yhtenä köytenä ilmestyisi maassamme loistavia naisten kirjoittamia  dekkari-kirjoja.  Ja Henning Mankell säästäisi naisia kirjoittamalla  lisää  kummallisia tarinoita, joista lievästi paistaisi läpi ruotsalaisen  sosiaalidemokratian  lämpöinen ja turvallinen hohde.

Olisi hienoa, sanon minä. Me antaisimme  yhteiselle valtiolle oman armeijamme. Olisi  turvallista, jos ruotsalaiset palauttaisivat asevelvollisuuden  takaisin. Mahdollisessa  seuraavassa sodassa  meillä olisi jälleen  ruotsalaisia  pakokauhu-joukko-osastoja, joiden  jättämiä aukkoja suomalaiset voisivat  täyttää. Ja, mikä parhainta, valtakunta voisi taas muistella  sotahistoriaansa ja kunniakas talvisota olisi osa ruotsalaista  sota-genreä.  Tuota pikaa perustettaisiin sankoin joukoin  satoja sotaveteraani- osastoja  ja yhdistyksiä  pitkin  Ruotsi-Suomen suurvaltaa.

Suurin muutos elämäämme syntyisi oikeastaan siitä, että Ruotsi- Suomi   yleisurheilumaaottelu- traditio  lopetettaisiin tarpeettomana. Pekka Päivärinnan epäonnistuminen unohdettaisiin ja samalla  huomattaisiin, että valtakunta sai Lake Placidin olympialaisissa  kaksoisvoiton miesten hiihdossa.

Yhdistymisen huumassa  kouluihin  tulisi  pakolliseksi äidinkieleksi  ruotsin. Vapaaehtoiseksi  toiseksi kieleksi   säädettäisiin suomi ja norja. Samassa yhteydessä nimittäin kävisi niin luultavasti, että Ruotsin ja Norjan  sata vuotta sitten  hajonnut valtioliitto syntyisi  uudelleen  ja valtakunta  ulottaisi   karvaiset kätensä Atlantilta aina  Viipurin porteille asti. Hiihdossa voisimme nauttia usein  kolmoisvoitoista.

Öljyä piisaisi vaikka kuinka. Valtakunta olisi energian suhteen  omavarainen. Kalaa tulisi merestä sen mitä jaksaisi troolata. Puuta  huojuisi  Skandinavian metsissä  suunnattomasti. Rautaa ei lopu Jällivaaran  seudulta. Vettä on  puuttumati. Yksi poliittinen murha ratkaisematta ja yhdessä humauksessa  siirtolaisten määrä nousisi valtakunnassa niin korkeaksi, että täyttäisimme vaikka minkä instanssin  suositukset leikiten.

Ja kun  emännät  leipovat   puolikiloa  ruotsalaista hapansilakkaa kalakukon sisälle, perinneruoka – brändikin on  valmis. Juomaksi  sopisi valtakunnan  uudistunut olutvalikoima, jossa  koulukiusatun roolin saisi laimea kakkosolut. Hoilaisimme Abbaa  kännissä ja  perinneyhdistykset  yrittäisivät vaalia Juicen  perintöä.  Viidestoista  yö menettäisi  kulttiasemansa, ja valtakunta  ryhtyisi  sen  tilalla  kanonisoimaan ” Norjalaista villapaitaa ” Irwinin  Rentunruusu käännettäisiin ruotsiksi ja Skanssenilla  sitä  laulettaisiin sivistyneesti kesäillassa jonkun  yhteislaulujuontajan  vetämänä.

Charles Blogman  saisi kerrankin  soittaa orkesterinsa kanssa omituisia hambo- sekasikiöitä  illat pitkät, eikä kukaan urputtaisi.  Tanssia olisi mukava semmoisen rytkytyksen tahdissa, sillä kuten tiedämme hyvin ruotsalaisten naisten tissiliivit ovat ohuita ja nännit  nöpöttävät  somasti  puseron läpi.

Ahvenanmaan ongelma ratkeaisi näppärästi  suit sait. Demilitarisointi purettaisiin ja  luodot varustettaisiin merimaaliohjuksia   täyteen. Sen jälkeen olisi turvallista  saarella höylätä shipsiä perunoista ja panna Stallhagen olutta.

Ja me saisimme  kuninkaan ja kuningattaren  ja prinsessoja ja prinssin. Se olisi  hienoa. Samalla  rahayksiköksemme tulisi  kruunu. Voisimme  luopua nopeasti eurosta ja  viitata  kintaalla PIGS –maille ja heiden rahantarpeelleen. Koulussa  nuoriso joutuisi  tietenkin opettelemaan  edelleen  jokia ja muita  vesistöjä ” Oulun siika pyhä kala – tyyliin, mutta sen lisäksi  nyt olisi pakko muista suuret järvet Jonköpingin  yläpuolella.

 

Aamun lehti

Tamperelainen  Alma-Media – sekahedelmäsoppa, Aamulehti nimeltään, on näköjään laittanut uutisensa  maksulliseksi.  Niiden taso on kuitenkin viime aikoina laskenut  niin alas, että samaan lopputulokseen  pääsee lukemalla iltapäivälehtien juttuja. Minulle ei siis asiassa synny tappioita. Kun en niitä iltapäivälehtiäkään juuri lue. Muuta kuin lööpit.

YLE:n  nettisivujen kautta on mukava  tutustua maailman menoon. Ne uutiset minä maksan yleveron muodossa, joten  minua ei voi syyttä  post-modernin  libertalistisen  maailman romutuspyrkimyksistä ja  kommunismin kaipuusta. Maksan sen minkä käytänkin.

Minulla on  äärioikeistolainen  ystävä, joka ei suostu  lukemaan YLE-uutisia ollenkaan. Hänestä ne ovat  vasemmistolaista  paskaa, joka sumuttaa   ihmisen mieltä ja johtaa tätä harhaan. Hän lukee   kaikki päivän uutisensa MTV- kanavan tarjonnasta. Se on hänestä oikeaa ja totuutta rakastavaa tiedonvälitystä. Sellaista, johon ei ole  demokraattiset basillit päässeet tautia  tartuttamaan.

Näitä MTV- miehiä on  lähipiirissäni  itseasiassa kolme.

He ovat onneksi kuitenkin  vahvan kotimaafiksaation vallassa. Pahempi vaihtoehto olisi se, jos he kielitaitoisina  rakentaisivat maailmankuvaansa esim. brittiläisen  tabloid-lehdistön  avulla.

Toisaalta, minun ystäväpiirissäni  on myös kavereita, jotka joka päivä, läpi vuoden,  ostavat  molemmat kotimaiset iltapäivälehdet. Se on minusta hyvän paperirahan haaskaamista ja itsesaastutuksen  pahin muoto

Antonio Flores lähti talvilomalle

Ilta-Sanomien mukaan ministeri Pekka Haaviston puoliso Antonio Flores on ottanut puolen vuoden loman parturi-kampaajan työstään ja matkustanut Etelä-Amerikkaan.

Antonio on  tehnyt  hurjan hyvän  sopparin  käherrysliikkeen kanssa, sillä tavallinen kansa  joutuu tyytymään  paljon lyhyempiin lomiin.  Lehtorillakin on  jäljellä  11 päivää  vuosilomaa tälle  lomakaudelle. Nekin pitäisi pitää ennen  seuraavan lomamääräytymiskauden alkua, sillä  niiden myöhempi pitäminen  aiheuttaa   suunnattomasti   ongelmia.

Ongelmien syynä on kuntayhtymän lomakäytäntö. Organisaatiouudistuksissa  on nimittäin  henkilöstöhallinnon henkilöstöä  heitetty pellolle  niin paljon, että henkilöstö anoo nyt  kaikki vuosilomansa robotilta,  tietokoneohjelmalta, joka myöskin tuntee nimen, WEB-tallennus. Lomaongelmaksi  henkilöstölle  muodostuu se, että ko. ohjelman suunnittelija on  ollut erkka-luokalla opiskeleva hahmotushäiriöinen  kosovolais-maahanmuuttaja, taikka sitten  ympärijuovuksissa ollut  teinipoika.

Työpaikassa tunnetaan  tosin tältäkin lomavuodelta  yksi tapaus, jossa  lomaoikeutettu oli  onnistunut  anomaan vuosilomansa ilman  keskuskonttorin  avustusta. Kyseinen  henkilö kuitenkin myöntää kyseessä olleen kovan kiireen ja  näppäilyvirheen, joka oli  johtanut hämmästyttävään ja toivottuun lopputulokseen.

Ministerin puolisolla  on varmasti asiat  paremmin.

Minulla on työaseman vieressä keltainen post-it – lappunen, johon olen  listannut WEB- tallennuksen  vaatimat käskyt ja niiden järjestyksen. Se järjestys on kuitenkin niin  logiikan vastainen ja  hassu, että  kun sitä lappua  katsoo, joka kerta   herää epäily, että  on jotenkin väärin käsittänyt  asian lappua kirjoittaessa, ja että olisi  parempi, jos sittenkin olisi mennyt parturi-kampaajakouluun. Lomille olisi voinut lähteä noin vain. Ohennussakset olisivat jääneet asiakkaan  hiuksiin juntturaan ja kappa  kaulaan.

Viime aikoina tosin  myös allekirjoittaneen  mielessä ovat vilisseet  erilaiset  vakivaltaiset riehumis-skenariot , aivan Antonion  tapaan, mutta  olen pystynyt toistaiseksi  hillitsemään itseni. Enkä minä ole  miettinyt naisen lyömistä.

Antonio  voisi pyytää ministeri-puolisonsa apua tässä  väkivalta-ongelmassa. Ministerien  joukossa  on  pahoinpitelystä  tuomittu , rattijuoppoudesta  tuomittu, varkaudesta tuomittu ja  vaikka ketä.   Uskoisin, että  vertaistuki ja  saman sosiaalisen viitekehyksen   rajoittama  yhteisö tarjoaisi Antoniolle parhaat  mahdollisuudet ongelman  ratkaisemiseksi.

Parturi-kampaajan työ vaatii malttia. Antonio on  siinä työssään  jatkuvasti tekemisissä terävien saksien ,  partaveitsien, sekä naisten kanssa. Kombinaatio on hyvin ongelmallinen. Me kaikki  toivomme, että Antonio löytää Ecuadorista vastaukseen  tähän haastavaan tilanteeseen.

No, niin….

grafologia

 

Poistavat kuulemma sitten kaunokirjoituksen   ala-asteelta ensi vuonna. Siinä nyt sitten kansakunta on yhden trauman alkulähteillä ja on päättänyt kertaheitolla tehdä  tuhansien vuosien  traditiosta lopun. Minua itkettää asia. Siinä menee taas yksi ammatti  kadonneitten  hommien  kaatopaikalle. Grafologit häipyvät maailmasta  100 vuodessa niin tyysti, että naisten lehdet joutuvat  kehittelemään  jotain uutta ja mullistavaa  koukutusjuttua  sivun täytteiksi.

No, minä olen jo pitkään  johdattanut   tiedostamattani  nuorisoa kohti tekstausta. Olen  lukenut  tuhansia ja tuhansia tenttipapereita urani aikana. Pääsääntöisesti ne ovat olleet,    ainakin viime vuosina,  jo  ihan sylttyä ja sotkua täynnä. Nuoriso kirjoittaa  pötköön ilman  pilkkuja ja isoja kirjaimia ja ilman kappalejakoa.  Olen heitä peloitellut, että joulupukki  jättää lahjat tuomatta ja  minä joudun arvioimaan heidän hengentuotteitaan muilla kuin sisältökriteereillä.

Olen  viime vuodet  lukenut  heidän kirjoituksiaan myös grafologisessa  viitekehyksessä. Ja kertonut sen heille. Moni on ilman  opetusviranomaisten päätöstä siirtynyt oitis tekstaamisen,  mikä muoto takaa minulle edes alkeellisen mahdollisuuden perehtyä myös tekstin sisältöön.

Silti monet  viehättävät naisopiskelijat  edelleen kirjoittavat   käsiala-vastauksia ja  tenttipapereidensa lopussa aina pyytävät minulta myös grafologista arviota. En ole  sellaisia juurikaan  antanut. Monesta  naiskäsialasta nimittäin  paistaa  läpi  hyvin selvästi flirttailun halu, sukupuolinen aktiivisuus, normien  hylkääminen  ja   myöskin  viehtymys  samaan sukupuoleen. Tällaisena   kyökki-grafologina olen joutunut  vetäytymään ja  itsekseni harrastamaan tätä  juttua omaksi ilokseni.

Ja iloa on käsialasta ollutkin.

Taannoin, ennen tietokoneiden yleistymistä,  kun oppilaitokseen hakeutuvat  opiskelijat  lähettivät  esiharjoitteluvaiheessa  raportteja koululle, minä saatoin niiden perusteella tehdä etukäteen  tuntemattomista ihmisistä itselleni  käsityksen  ja verrata sitä sitten  saapuneeseen ihmiseen.  Huippusaavutukseni oli se, kun erään  työtoverini käsialasta pystyin osoittamaan 11   aitoa ja täsmäävää ominaisuutta.

Nyt siis käsialaa ei enä opeteta. Jokaisen  ihmisen  käsiala olkaa muistuttamaan 16 vuotiaan  perustutkinto -jätkän  käsialaa.  Velkakirjojen alle  tekstataan  somasti  pölkkykirjaimin  velallisen nimi. Maailma  pölkyttyy.  Rakkauskirje rustataan  tikkukirjaimilla  dymo-tape- koneella ja liimataan  tytön pulpettiin. Joulukortit kirjoitetaan  niin, että lasertulostimella printataan tarrat. Kaunokirjoitusvihko-tehtaat menevät konkurssiin. Eläköön  post-moderni maailma !!!!

Suora lähetys

Tänään auton ratissa  mietin itselleni uutta  harrastusta. Kun joskus pääsen  mahdollisesti  pääsen eläkkeelle, taidan ryhtyä soittelemaan paikallisradioon. Siis selaliseen  mediaan, joka soittaa vanhaa tanssimusiikkia ja jossa  paikallisen helluntaiseurakunnan saarnamiehet selittävät  raamattua tuntitolkulla ja huutavat väliin; Hallelujaa!!!. Vanhana ryhdyn soittelemaan semmoiseen  radioon, ilman, että kännykässä näkyy soittajan  puhelinnumero.

 Toivon  toimittajalta jotain   genreeseen sopivaa musiikkia, ( Reijo Taipale, Eero A´veen taikka Topi)  ja sitten kun  toimittaja haastattelee soittajaa, eli minua, johdattelen häntä kummallisten kysymysten äärelle. Tyyliin…..

 Minä se  olin joskus  takavuosina samassa  linja-autossa, missä toimitatja matkusti ja pissasi housuihinsa. Muistaakos toimittaja ?

 Sitten siirryn  olematonta aasinsiltaa myöden  hevosiin.

 ” Onkos toimittaja koskaan  kengittänyt hevosta ?”

 Ja kun toimittaja  ei ole, niin sitten  minä jatkan  tarinaa  meidän hevosista ( Hupi, ärhäkkä ja vähän vihainen, Virkku, kiltti ja lempeä) ja kerron kuinka  olen ajanut hevosella halkoja 12 vuotiaana yksin metsästä. Ja puhun samaan lauseeseen sitten myös kengityksen ja kavion vuolemisen.

 Sitten kysyn, voinko lähettää terveisiä.

 Lähetän tyttären – pojalle  terveisiä, ja kerron, että siinä vasta on mahtava poika. Hän kääntyi  aikoinaan  lattialla  selinmakuulta vatsalleen vasta,   kun  oli 7 kuukauden ikäinen.

 Kun lupa tulee, lähetän  jollekin   politikolle   terveisiä. Semmoiselle politikolle, joka on jo  kuollut ja haudattu  pari vuotta aikaisemmin.

 Soitan tietenkin Michael Tillmanninan. Sumiaisissa  asun.