Hevonen

Hevonen

Hevonen  on novellikokoelma. Se on epätasainen kuin   pohjoisen miehen luonne.  Janne  Huilaja on kirjoittanut kummallisa tarinoita.

Toiset novellit  viipyilevät kiljunjuonissa, kummallisessa seksissä ja  saksalaisturisteissa.  Toiset taas ovat pidennettyjä varusmiespalvelus- vitsejä. Minä en pitänyt edes  niminovellista.  Hevonen heittää naisen selästään. Mustelmat leviävät. Naisen mies kirjoittaa novelleja.  Yhteisö ryhtyy ohjaamaan kaikkea kovalla kädellä ja tuloksena  ei suinkaan ole hyvä niminovelli, vaan itkuisia lapsia ja  hämmästynyt lukija.

Varusmiehiä simputetaan. Köyhiä juoppoja simputetaan. Naisenkipeitä  nuoriamiehiä simputetaan.

Vain yhdessä novellissa kilju, kostea nainen ja  ahdistava yhteisö jäävät häviölle.  Vain yhdessä  novellissa  yksilö löytää ulospääsyn.

En kaipaa suurempaa pelastumisprosenttia. Olisin  kaivannut vähän enemmän  tarinoihin lihaa luiden päälle. Nyt  riemukkain havainto päähäni  syntyi siitä, että aliupseeriksi ja  sotilasammatteihin  pääseminen  tuo  selkosen miehelle  sentään joitakin mahdollisuuksia  jalostaa pahanolon tunnettaan ja projisioida sitä muihin, vielä heikompiin.

Olutbaarin  omistajanaiselle  on varattu sama rooli siviilissä. Hän kuitenkin  monessa  tarinassa  näyttäisi olevan  yhteisöä kiinnipitävä side, joka luo ympärilleen alkeellisen moraalikoodiston, johon asiakkaat  paremman puutteessa  alistuvat ja suostuvat. Sillä tavalla  huominen  tuntuu vähän turvallisemmalta.

Mainokset