Vain elämää….

by Michael Tillman

Tuomiosunnuntai  lähestyy kovaa vauhtia. Merkit ovat selvät. Vaimo katsoo televisiosta  jotain ohjelmaan, jonka nimi  on ” Vain elämää”. 

Ja kuolaa jonkun  nuoren mieslaulajan perään, jonka nimi on Jukka Poika.

Saimi-mummu  olisi lisännyt  tähän vielä, jos olisi elänyt, että kun  turvetta poltetaan  hellassa ja kuva  tulee piirongin päälle laatikkoon, maailmanloppu on lähellä. Minä komppaan isoäitiä. Kun  vaimo  eläkeiän kynnyksellä katsoo silmät kiiluen lippalakkipäistä kaveria,  minun on aika  ottaa itseäni niskasta  kiinni  ja vähintään ostaa uudet kumisaappaat ja  ryhtyä harrastamaan vaikkapa  polttopuiden keräilyä.

Soitin vaimolleni provokatiivista  lempimusiikkiani. Ajattelin, että se saisi hänet järkiinsä.

Eikä mitä !

Sitten ostin kukkakaupasta  työtoverilleni ( naispuolinen, lisenssiaatti, hoikka, vaalea) kukkapuskan , koska tämä oli jäänyt sairauslomalle. Ajattelin, että Jukka  Poika  siinä unohtuu vaimolta, kun asian kerron   hänelle.

Mitä vielä.

Minä turvauduin viimein  viimeiseen  keinoon. Soitin vaimolle You Tubesta  kovalla volyymillä Einiä

Ei mitään  vaikutusta.

Sitten soitin  Espanjalaista musiikkia ihan täysillä, menin saunaan ja  ryhdyin laulamaan  Bechame Mucho – versioita  kovalla äänellä saunassa, sillä kaikuvassa tilassa   huonokin ääni kuulostaa hyvältä.

 

 

Minun käskettiin mennä nukkumaan.

 

Mainokset