Johtaminen

by Michael Tillman

Johtaminen näyttää olevan  monelle samanlaista  kuin viinan juominen. Huonon  viinan juominen saa aikaan pelkoa ja epätoivoa. Tekee mieli lisää viinaa.

Hyvä johtaminen ja hyvä viina saavat mielen iloiseksi, eikä ihmisen tarvitse koko aikaa juoda lisää viinaa. Asiat sujuvat hyvin itsestään.

Puhuin nuorisolle patologisesta johtamisesta. Esittelin lukuja. Nuoriso kuunteli minua kuin evakot Johannes Virolaista. He olivat selvästi  yllättyneitä kun pudottelin  faktoja. Myönnän tässä nyt teille, että luvut olivat  poimittu  journalismin mättäiltä , sieltä sun täältä. Ainoa  tarkka luku, joka minulla on, on täydellisesti kykenemättömien  johtajien osuus  kaikista johtajista. Se on  11 %.

Otoksen koko on noin 18 000 suomalaista esimiestä tai sellaiseksi  pyrkijää. He ovat siis Johtamistaidon  opiston  kartoituksissa saaneet  alimma arvosanan kaikissa  johtajuuden kuudessa faktorissa.

Se on suuri  osuus, mutta ei  sittenkään kovin hämmästyttävä. Hämmästyttävää on se, että monet lähteet  arvelevat noin joka 25.  esimiehen olevan psykopaatin. Amerikkalainen psykologi Paul Babiek  on miettinyt  asiaa  New Yorkin  lähtökohdista. Hän  puhuu tuosta  4 %  määrästä. Eräissä muissa  lähteissä  puhutaan  3,5 % osuudesta.

Vankiloissa  tehtyjen  kartoitusten perusteella on arveltu, että noin 15 % vangeista on psykopaatteja. Se ei meitä juurikaan hätkäytä. Koko väestössä on arveltu olevan noin 1 % psykopaatteja. Sekin  menettelee. Kunhan  ongelma  ei esiinnyt NIMB, tuo prosentti saa meidän puolestamme  sauhuta ihan vapaasti.

Meitä sitä vastoin  kiinostavat  patologiset ja psykopaattiset esimiehet. Tumpeloita näemme  päivittäin kaikkialla. Tätä helkkarin horjuvaa aasinsiltaa pääsemmekin  ryömimään  rotkon yli vastarannalle. Sieltä on hyvä huudella.

Satakunnasta kotoisin oleva poliisiylijohtaja onkin ollut hämmästynyt  viime päivinä siitä asiasta, että sinivuokon  heleästä hedelmälaarista on  median  ja  yleisen syyttäjän   kauhistelujen saattamana löytynyt ” mätä omena ”.

Suomen Keskustalle  mielipidetiedusteluissa viime aikoina hävinneet muut puolueet taas ihmettelevät sitä, mistä yksi puolue jatkuvasti ammentaa aineksia, joilla se  pysyy julkisuudessa ja parrasvaloissa keveästi kuin höyhen.  KEVAN johtaja on  kuin luotu television tanssiohjelmien kilpailijaksi.  Hänellä on lapsilisät norjalaisessa pankissa ja lapsilisät suomalaisessa pankissa. Hänen tilanteensa  muistuttaa Kolumbialaisen telenovelan juonta.

Keskustan taulukauppias harkitsee valitusluvan hankkimista  korkeimmasta oikeusasteesta. Olen sitä mieltä, että semmoista ei pitäisi myöntää hänelle. Hänen keskustalaisessa  jutussaan ei ole mitään sellaista ennakkotapauksen omaista  vivahdetta, joka vaatisi  laintulkinnan täsmennystä  ja käsittelyä korkeimmassa asteessa. Keskustalaisia ennakkotapauksia  syntyy  jatkuvasti liukuhihnalla, joten niistä oikeusasteet voivat   hahmotella itselleen asteikkoja.

Ja avobemarista pääsemme  sedan- bemareihin ja salihousuissa maakunnan  kujilla ja toreilla vaelteleviin  nuoriin miehiin, joilta tämä yhteiskunta manna  näyttää   jäävän  saavuttamatta. Heidän mahdollisuutensa  kunnallisen eläkejärjestelmän piiriin  pääsemiseen ovat hyvin pienet ja huonot. Heillä on paljon paremmat  mahdollisuudet  päästä valtiollisen kansaneläkejärjestelmän  työkyvyttömyyseläkkeen pariin.

Kun  maakunnissa 1800 – luvun lopulla syntyvyys kasvoi, mutta  perittäviä tiloja oli entinen määrä, ylimääräiset nuoret miehet lähtivät siirtolaisiksi taikka kylille puukkojunkkareiksi. Nyt maaseudun elinolojen yksipuolistuessa kukaan salihoususankari ei edes  villeimmissä unelmissaaan lähde Toijalaa edemmäksi. Siirtolaisuus on  uudella vuosituhannella muuttunut hyvinkoulutetun väestönosan harrastukseksi.

Salihousumiehet  liikkuvat sen verran, mitä  20 eurolla automaatista ostettu  bensiini  sallii  reviirin  säteeksi. Heistä ei tule patologisia, eikä juuri minkään muunkaanlaisia johtajia.  Heidän pelastuksensa olisi se,  jos he saisivat edes jonkinlaisen esimiehen itselleen.

Mainokset