Hankalaa

by Michael Tillman

Olen palautellut  lainaamiani kirjoja sinne sun tänne. Ammattikorkeakoulun kirjaston kirjoja olen  palautellut kaupunginkirjastoon ja  päinvastoin. Holtittomuus on saattanut minut naurunalaiseksi ja  tarkkailun alaiseksi. Huomaan, että kun  liikuskelen jommassa kummassa  laitoksessa, minun toimiani  seuraillaan.

Kaupunginkirjastossa  virkailijat ovat tarkkoina siitä, että he selaavat  palauttamani pinon  nopeasti läpi, ennen kuin olen ehtinyt poistua huutoetäisyyden ulkopuolelle. Olen vienyt sinne  viime aikoina  heidän omien kirjojensa lisäksi  minun omia kirjojani, edellä mainittuja   korkeakoulukirjaston kirjoja ja  vieläpä olen yrittänyt  heille viedä heidän poistomyynnistään ostamiani poistokirjoja takaisin.

Korkeakoulukirjastoon olen  palauttanut  toistaiseksi vain heidän omia kirjojaan ja  kaupunginkirjaston kirjoja. Sekä muutamia heidän poistomyynnistään ostamiani  kirjoja.

Kokemuksesta voin sanoa, että  kaikki kirjastot pitävät   vähintään kevyenä kenttäpiruiluna sitä, että joku kuskaa takaisin ostamiaan  poistokirjoja

Olen  lähestymässä vanhuutta ja vanhuuseläkettä. Ei ole mitään syytä  kieltää sitä seikkaa. Minusta on tullut hajamielinen ja ärtyisä. Olen tullut ihmiseksi,   jolle ihmiset varovaisesti ja kärsivällisesti selittävät asioita ja velvollisuuksiani.

Eilen luentojen jälkeen  kotimatkalla epäilin, että minusta on tullut narsisti. Puhuin nuorisolle nimittäin narsisteista ja  paatoksen jälkeen huomasin  säikähtäneenä, että  tuo kaikki sopii oikestaan myös minuun. Minä loukkaannun helposti, olen pitkävihainen ja epäluuloinen, enkä myönnä  juuri koskaan  olevani väärässä. Olen ilmiselvästi narsisti. Tai sitten se on  satakuntalaisuutta.

Maanantaina  opiskelijat  pyysivät kesken äidinkielen oppituntia, josko  minä puhuisin heille vähän ”satakuntaa.” Heidän mielestään länsimurteet ovat kaikki hyvin naurettavia  ja huvittavia. Siksi varmasti turkulaisista  kerrotaan niin paljon hauskoja  ja tyhmentäviä juttuja. Kaikki tuntemani turkulaiset ovat fiksuja ja älykkäitä ihmisiä, jotka  pärjäävät maailmassa  oikein hyvin. Minä en tunne yhtään hassua, tyhmää, yksinkertaista, taikka  höperöä turkulaista. Enkä ryhtynyt opiskelijoille hauskuutta  järjestämään ja  heille matiksi ja tepoksi.

Mutta palataan  hetkeksi vielä omaan  tyhmyyteeni ja vanhuuden höperyyteeni.  Huomenna  meinaan taas vierailla korkeakoulukirjastossa. Se nimittäin sijaitsee työhuoneeni läheisyydessä, samassa rakennuksessa, noin  25 metrin päässä. Jos lattiassa olisi reikä, ja siinä rosteriputki  pystyssä, voisin palomiesten lailla  syöksyä   kaksi kerrosta  alaspäin  kirjanälkääni sammuttamaan. Korkeakoulukirjasto on myös laadukas siinä mielessä, että sinne hankitaan jonkin verran  kaunokirjallisia teoksia, joita  opiskelijalaumat  suuresti hyljeksivät. Kirjastossa on korkealaatuisia teoksia myös radio- ja antennitekniikan  aloilta.

Olenkin kantanut työhuoneeni sisustukseksi  runsaasti mielenkiintoista kirjallisuutta, joka toivon mukaan  ei anna minusta työhuoneessa vierailevalle  opiskelijalle  höperöä  ja ei- kultivoitunutta  vaikutelmaa.

Ainoa harmi , kuten jo kirjoitin, on  kuitenkin se, että minä hukkaan kirjat ja tavarat työhuoneisiini. Minulla kun edelleen on kaksi  työhuonetta kahdessa eri kaupungissa ja kotonakin vielä yksi kirjasto ja työhuone, joihin pystyn  häivyttämään jonkin verran kirjoja. Ja muuta tavaraa.

 

Advertisements