Luokkakokous

by Michael Tillman

Ylioppilasluokkamme  kokoontuu ensi keväänä  yhteen jälleen. Tänään tuli kutsu. Nimilistan perusteella  naiset ovat päässeet  naimisiin ja miehet ovat pitäneet oman nimensä. Jännittävää…

Eräitä olen tavannut  vuosittain. Eräiden kanssa  puhun puhelimessa viikottain. Silti  ihmistä jännittää se, että  suurinta osaa  ei ole tavannut 40 vuoteen. Suurin osa on kuusikymppisiä. Pääsääntöisesti suurin osa  on vielä töissä. Helkkarin jännittävää. Mietin juuri  äsken sitä, olenko vielä 31.05 töissä. Ilmeisesti olen.  Voi kuitenkin olla, että olen jo lomalla.

Miten vastataan, kun joku kysyy, missä vaiheessa sinun urasi on ?

Olisiko syytä käyttää diskurssia….

” No, minä olen eläkeputkessa, Suomeksi se tarkoittaa, että minä olen ansiosidonnaisen päivärahan lisäpäivä -oikeuden piirissä. ”

Luokkakokouksesta voisi kirjoittaa romaanin. Taikka novellin. Semmoisia on rustattu kymmeniä. Jännitteet kasautuvat, jutut luistavat, ja  aamuyöllä kaikki  lähtee viimein  lapasesta. Gunvor taikka  Eesau  löytyy  hengettömän  hotellin kylmiöstä aamulla  lihakoukkuun ripustettuna ja  ja paikallinen  popliinitakkiin pukeutunut Colombo  ryhtyy kaivelemaan vanhoja, mutta  ei saa tikkua silmäänsä, sillä on jo valmiiksi karsastava ja silmäpuoli.

Hyvä idea. Pitää huomenissa  ilman muuta ilmoittautua  kokoontumiseen mukaan. Ja ryhtyä jo nyt kirjoittamaan  sidoskappaleita ja takaumia  lukioajasta. Tosi hyvä idea. Toukokuun lopussa kun menen  kokoontumiseen mukaan, minulla on jo paperilla pääsääntöisesti kaikki, mitä  tapaamisessa  tulee tapahtumaan.

 

 

 

 

 

Mainokset