Asiakkuuden arvo

by Michael Tillman

asiakkuuden  johtaminen

Päivän epistola sisälsi tänään kolme tuntia tykitystä aiheesta ” Asiakkuuden johtaminen”. Puhuin nuorisolle siitä, että  ota rahat ja pakene – strategia  on pitkässä juoksussa  vahingollinen  lähtökohta  lähestyä  toiminnan   ydinprosessien  ymmärtämistä.

Kotimatkalla  työtoverit  puhuivat laveasti  työpäivän substanssista ja nuorison   opiskelumotivaatiosta.

Minä mietin  blogimaailmaa.  Huomasin äkkiä siinä pimeydessä ja vesisateessa ja  synkyydessä, että  asiakkuuden johtamisen lainalaisuudet  toimivat blogimaailmassa varmemmin ja paremmin kuin  konsanaan  liike-elämässä. No, toimivat ainakin yhtä hyvin.

Kun tehdään kovaa bisnestä, usein  joku  asia meiltä unohtuu ja  saamme  tuta sen, että jotkut asiakkaat katoavat, taikka  ryhtyvät  harrastamaan  negatiivista referenssiä. Me yritämme huolehtia siitä, että tuotamme  arvoa asiakkaalle, pääsemme mukaan heidän arvotuotanto – ketjuunsa ja  saamme pienen paikan myös asiakkaiden  tunnemaailmassa.

Ja onnistumisen hintana on taloudellinen  onnistuminen.

Blogimaailma on  liikemaailmaa vaativampi  kenttä. Täällä  panoksena ei ole  taloudellinen  tuottavuus, vaan  täällä  etsimme puhtaita asiakkuusjohtamisen kulmakiviä. Yritämme päästä mukaan  asiakkaittemme  arvotuotantoon, eli kirjoituksiin. Me kommentoimme  niitä ja   teemme rakentavia ehdotuksia ja  väritämme  ja valotamme asiaa omalta kannaltamme. Selitämme  maailmaa niin kuin me sen ymmärrämme. Pyrimme  saamaan  osamme  asiakkaan hyväksynnästä ja  kamppailemme  toistemme huomiosta. Seuraajien lukumäärä on  vastarakkauden  lineaarinen jatkumo.

Emme  halua menettää yhtään asiakasta. Emme toivo  negatiivista referenssiä.  Toivomme, että  saamme reuraajia , joilla  on  asemaan ja valtaa  blogimaailmassa ja  jopa sen ulkopuolella. Eläme täällä emotionaalisessa  tunne- rahajärjestelmässä, joka usein devalvoituu, harvemmin revalvoituu.

Blogimaailmassa  on asiakassuhteita vaalittava. On kehitettävä alati uusia  ” myyntiartikkeleita” , jotta asiakaskunta säilyy ja  tunnevirta  vuoksena vyöryy kirjoittajan päälle. Sateisena ja synkkänä marraskuun iltana   pitää vain toivoa ja uskoa, että  jotain  kummallista ja kirkastavaa saa myös itse liikkeelle.

Hämmästyttävää… huomasin juuri, että  omien luentojen  avulla  pystyn kirjoittamaan tänne kummallisia   kirjoituksa asioista, joita luulin loppuunkalunneeni vuosien aikana oppitunneilla, mutta  jotka pimeydessä ja vesisateessa saavat  uuden merkityksen .

Ja etenkin kroonisessa aihepulassa.

Mainokset