Tänään

by Michael Tillman

Merkkipäivänä on mukava lallattaa.  Olo on kuitenkin vähän höntti ja epätoivoinen. Kun olet lukenut Mikko Rimmisen  HIPPA – kirjan, kielen kanssa pelhtiminen on sen jälkeen vähän samaa,  kuin jos yrittäisi  mato-ongella pyydystää  sinivaalasta. Ei kykene. Liian hapokasta.

Olen Rimmiselle  kateellinen. Silkasta kunnioituksesta  olen vielä vuorokauden hiljaa ja  vasta huomenan yritän  kirjoittaa jotain  suhteellisen  neutraalia hänen kirjastaan. . Juuri päättyneen  lukukokemuksen jälkeen   voin vain todeta, että en tiennyt tuommoista   suomenkieltä maailmassa  olevankaan. En tiennyt, että kukaan voisi  paperille  kirjoittaa mitään noin nerokasta.

Tänään muuten on sitten merkkipäivä. Tasan viisitoista vuotta sitten lepakot  avasivat laskutelineensä  30.10. meikäläisen kellotapulin kohdalla.  Tämä päivä on  työnantajan  alkuperäisen suunnitelman  mukaan  myös työurani  viimeinen. Huomenan olisi alkanut vuosiloma ja eläkeputki. Eikö olekin soma yhteensattuma.

Huomenna tosin minä taas suuntaan lakeuksille pasikaunistomaisen kutsun   houkuttelemana. Työnantaja ei  tule ilman minua toimeen ja minä  hullu suostuin  työntämään eroamme eteenpäin. Jos kaikki olisi käynyt  sievästi ja  kauniisti, huomenan makaisin  sängyssä  yhdeksään ja sen jälkeen  ryhtyisin paistamaan pekonia munien kanssa. Munien ja siankyljen jälkeen ryhtyisin  kirjoittamaan tajunnanvirtaa teille kunnes vaimo saapuisi iltapäivällä sulostuttamaan  asumusta.  Sitten kutoisin  pikkumiehelle vähän kaulaliinaa, kirjoittaisin lisää ja  kävisin luovuttamassa avaimet kustannuspaikalle.

Merkittävä päivä on kuitenkin käsillä.  Ehkä lepään hetken. Sotamies Honkajoen  tavoin. Sillä tavalla uudet ideat  syntyvät

Mainokset