Tie länteen

by Michael Tillman

Tänään menen  länteen lakeuksille. Menen  jälleen katsomaan  riiviöitä. Menen katsomaan, onko pojasta taas polvi heikentynyt. Luulen niin, että on.

Maaseudulla geneettinen seulonta on  erotellut   kyvykkäämmän osan  kaupunkeihin  kuiville tuhosta. Jäljelle ovat jääneet  eritysioppilaat, salihousuihin  pukeutuvat bemari -kaljupäät ja uusi maaseudun osaton nuoriso. Maatilojen koko on kasvanut niin suureksi, että kaikille  nuorille sälleille ei riitä enää omaa maataloa, eikä omaa pissisgimmaa. Uudet puukkojunkkarit mellastavat jo nyt   maaseudulla. Tällä kertaa koko Suomen alueella.

Niinpä vähitellen  maaseudun  pitäjät  geneettisesti heikkenevät  ja heikkenevät. Poliittinen  polarisaatio vähenee. Syntyy punaniska-alueita, joilla  ihannoidaan avolavoja ja amerikkalaisia  junttitapoja.

Viimeksi selvisin hengissä. Nyt olen epävarma. Yritän tällä kertaa  opetusmenetelmänä  käyttää kannustavaa vittuilua. Se  saa minut ehkä pysymään  hengissä koko päivän. Torstaina  on uudelleen taas tätä  sosiologista   Kentucky – elämää.

Jo olisin pysynyt kovana ja järkevänä, huomenna olisi työurani viimeinen  työpäivä.  Lutherin oppi on  kuitenkin kaiverrettu niin syvälle sieluuni, että  en voi sille mitään. Ora et Labora. Tänä aamuna on erityisen helppo rukoilla..  Helvetti,  taas on lähdettävä lakeudelle…..

Joku kerta käy niin  että  lakeuden aatteet ovat  iskostuneet johonkin ”asiakkaaseen” niin syvälle yhdistettynä em. punaniska-omisnaisuuksiin, että joudun  nimittelemään nuorisoa   viherdemareiksi.

Jos blogi hiljenee  sen seurauksena, tiedätte, että  ainakin nautin lopusta.

Advertisements