Tänään

by Michael Tillman

Tunsin  eläväni uudelleen  jotain hetkeä menneisyydestäni. Tiesin, että juuri tällaisessa tapahtumaketjussa olen ollut joskus kauan sitten. Tunnistin, että nyt  toistuu joku. mistä ei saa otetta. Se on vihreää swarfegaa. se on  organisaation lupaus, se on

En saanut asiaa mieleeni. En saanut sitä koko päivänä mieleeni.

No, onneksi  tämä asia pilasi vain puolet päivästä. Kello viideltä maailma näytti vielä sangen lupaavalta. Kuudelta olin aavistuksen verran hermostunut ja kahdeksalta  tunsin, miten  vyöryvä päivä kaappasi  minut    kuohuihinsa kuin  jylisevä koski.

Ajattelin, että jos en ajattele asiaa, vaan annan päivän mennä itsellään, voisin nousta kuohuista  illalla  puhdistautuneeta ja seestyneenä. Toisin kuitenkin  kävi.  Jo kahdeltatoista  päivällä  huimasi  päässä, ja sielussa. Keskipäivän hetken jälkeen  didaktinen esirippu  halkesi kahtia  ja  maailman piirtoheittimet  ryhtyivät heijastamaan mustaa auringon valoa . Ajauduin  hallitsemattomaan  vyöryyn. Olisin ehkä pelastunut, jos olisin muistanut , miten viimeksi kävi. Mutta kun en muista vieläkään.

Merimies  löi   lasia ja ilmoitti, että olen väärässä laivassa. Hän sanoi, että  hän on oikeassa. Vaikka se laiva seisoo keskellä peltoa.  Iltapäivällä laskin minuutteja. Musta vaihto-oppilas hymyili valkoisilla hampaillaan . Hän  rakastaa  synkyyttä, sillä hän on pimeydessä turvassa. Hän tutkii  hiiliteräksen  valkaisua. Astun  kaasupolkimelle kaksinjaloin ja  yritän  toisella kädellä vilkuttaa hänelle. Käteni on hiusmurtumalastassa. Lasta on valkoinen  ja valkoisemmaksi se tulee. Lasta on   tumman tytön hampaiden serkku, joka  kaipaa sukujuhliin, mutta kukaan ei menen naimisiin

Mutta vasta yön  kynnyksellä  sain tietää  miten  tämä kaikkii päättyy. Tämä päättyy huomenna aamuun. Ja aamu päättyy  siniseen ristin muotoiseen . Ja  mustakaapuinen  vaihto-oppilas  odottaa minua,  kun jaan heille tulihehkuiset  raudat ja  avaan ahjon kidan . Siunaan   ne raudat ja  siunaan alasimet.  Tiedän, että minusta on siihen, sillä en  matkusta huomenna  yksin.

 

Voi räkä.

Lokakuuta vielä mennään ja tajunnanvirta tuottaa jo nyt sellaista tekstiä, että KELA:n   lääkäri  taatusti epäisi  eläkkeen ja passittaisi  Uuteenkaupunkiin. Mitäpä tämmöinen mies enää kaljalla tekee, kun  selvinpäinkin  irtoaa ihan helposti  idin alueen pohjamutaa.

Viikonloppua odotellessa

Advertisements