Huilun tuhti

by Michael Tillman

IMGP0151

Kotipitäjä tunnetaan  kahdesta asiasta. Tästä ” Kirkonlattiasta” ja Huilun Tuhti – makkarasta. Molempien synnyiseutu on sama, Huilun talon   lähistö Saarnijärven rannalla.

2104

Nykyisin jopa Rauman Lukko pelaa ottelunsa KIVIKYLÄ- areenassa.

No niin,  tuo kirkonlattia on tietenkin UNESCO- maailmanperintokohde, Sammallahden  alueen  pronssikautinen  muinaisalue, johon jokaisen kannattaa joskus käydä tutustumassa. Kivikasojen   hyvästä kunnosta voitte sitten päätellä, että nuoriso on jo 50 vuotta sitten ollut hyvin kasvatettua, eikä näitä raunioita  ole päässyt  mikään sukupolvi hajoittamaan, eikä raunioittamaan. Turussa tämmöiset kivikasat olisi jo aikaa sitten myyty   soramiehille sepelin  raaka-aineeksi.

Mutta  piti  kertoman  yhdestä toisesta muinaismuistosta, joka sijaitsee  Siuntiossa, erään  linnavuoren laella. Se on  suuri hautaröyhkiö,  joka on kasattu myös joskus  3000 vuotta sitten. Tai, jota oikeastaan kasataan kokoajan  lisää.

Hautaröyhkiön naapurissa on Siuntion kylpylä. KELA ostaa tavan takaa  hoitopalveluja  kyseiseltä  hoitolaitokselta niille asiakkailleen, joiden  kellotapuli on lepakoita täynnä. Hoito on intensiivistä ja hyvää. Tanssia on vain yhtenä iltana viikossa ja silloinkin bändinä on Clarles Ploughman – tyyppinen  rantaruottalainen hambo-orkesteri, joten  kaikki sisämaan kasvatit menevät kiltisti nukkumaan kello 21.30.

Päivällä suosittu  terapiahoito on  kävellä ryhmässä  tuolle linnavuorelle.  Vuoren juurella  terapeutit sitten pyytävät, että jokainen poimii maasta jonkun esineen, joka symboloi hänen mielialaansa.

Useimmat poimivat tietenkin  raskaan ja  kovan kiven.

Sitten noustaan ylös vuorelle. Muinaishaudan äärellä sitten juodaan mukaan otetut kahvit ja  jutellaan  lepakoista. Lopuksi puhdistautumisriitin vakuudeksi jokainen  heittää  mukanatuomansa  esineen  selkänsä yli muinaishautaan ja  lähtee huojentuneena palaamaan alas  hoitolaitokseen.

Miina Sillanpään muistoa  vaaliva hoitolaitos tekee uutta argeologiaa. Kasa kasvaa ja  uusia kiviä  lentää kasaan koko ajan. Minua asia nauratti suunnattomasti. Terapeutti oli ihastuksissaan ja  kysyi, että  huojeniko oloni noin paljon. Minä sanoin, että kyllä. Ja  jos vielä käytäisi  hakemassa  Charlotta Lönnqvistin mökin pihasta  multaa, jonka päällä Aleksis Kivi on tallustanut,  riemuni  olisi täydellinen.

Terapeutti katsoi minua hitaasti ja sanoi, että  iltapäivällä on kahvakuula – harjoitus. Siinä ajatukset  rauhoittuvat.

Mainokset