Kauppakulman baari II

by Michael Tillman

kauppakulman baari 2013

Kuten lukija voi  huomata, Kauppakulman baarin nykytila on murheellinen olutkulttuurin kannalta. Toisaalta, voidaan hyvällä  syyllä päätellä   kuvasta myös se, että  baari ei enää turmele paikkakunnan  nuorison elämää. Voidaan olettaan nykynuorison  olevan  isiään ja äitejään edellä moraalisesti  ja eettisesti.

Kauppakulman kauppakin on  muuttanut nimeään. Se on nyt joku hemmetin K- supertori. Erotuksena Munauksentorista, joka löytyy  noin kilometrin päästä ja josta on turha ostaa  provianttia itselleen. Munauksentorilta voi saada itselleen ilmaiseksi  kuoleman, jos  varomattomasti  kantatien yli  aikoo pitäjän ylisiin kyliin.

Luovion kahvila 2013

Luovion kahvilakin  näyttää kovin vaarattomalta  nykytilassaan. Ei  kilahtele pajatso. Ei kuulu puheensorina pihalle.  Tässä kunniattomassa paikassa on myös M.A. Numminen piipahtanut  ja  kertonut  vierailustaan  kirjassaan, jossa hän esittelin suomalaisia keskiolutbaareja.

Tämä baari oli  olemassa jo silloin, kun isäni ja setäni  rippiskoulua  kävivät ja miettivät millä tavoin  elämän janoaan  poistaisivat. Saimi – mummun  opetusko lienee syynä ollut, vai   uskalluksen puute, mutta  suvustamme vai harava on tässä  anniskelupaikassa  aikaansa viettänyt. Joskus kouluaikoina  saatoimme omalta pysäkiltä  juosta tänne pahuuden pesään synnin tuoksuja imemään, mutta eipä me useinkaan päästy edes pajatsokimppaan, saatikaan mihinkään muuhunkaan kimppaan.

Kahvilan takana siintää sahan piha ja  siellä oleva tiilimuuntaja. Kahvilan oikealla puolella asusteli sähkömies, joka oli pienenkokoinen . Hän ajoin  pienellä kolmipyöräisellä kääpiöautolla. Kahvilan vasemmalla  puolella oli Lehtisen leipomo. Sitä piti kanttori Lehtinen. Hänellä  oli  kauniit kaksostytöt.

Kävin tänään paikallisessa osuuspankissa  lopettamassa  yhden  40 vuotta vanhan  säästötilin. Ei olisi pitänyt. Kassatoimihenkilö oli  ihastuttavan eteerinen  nuorinainen, joka kohteli  minua  ystävällisesti ja  ammattitaidolla. Nyt en  pääse häntä enää koskaan  katsomaan, kun katkaisin ainoan  tekosyyn ja napanuoran lapsuuteni pankkiin. Melkoinen  aasi minäkin.

Nyt kuitenkin taas Keski-Suomessa ja onnellisesti kahden uuden paidan omistaja. Ostin matkaltani nimittäin  HUGO BOSS- kauluspaidan ja sen seuraksi SAND – kauluspaidan. Paitojen  hinnoittelusta päättelin  siirtyneeni  samalla herrasmiesten  laumaan. No, en paljasta enempää, etten joutuisi  häpeään.

Kävin myös elämäni ensimmäisen kerran  kaupunginosassa, jonka nimi on HERVANTA.  Jessusu sentään.  Tuli mieleen vanha sanonta  syntymäpitäjästä.

” Asutaank´täälläki , sanos  Ruonan isäntä, kun Kodisjoelle meni ”

Hiukan se  Hervanta tuntui minusta epäsopivalta paikalta. Kyllä ei ole kiva paikka asua se.

Huomenna on vielä lomaa. Satakuntaikävän  tuskissani  saatan jopa kirjoittaa teille lisää  tuosta  ihmeellisestä maakunnasta.

Mainokset