Totuus

by Michael Tillman

Urheilunuorukaiset ovat saaneet  ehdollista linnaa.  Niin meille on nyt ensilumien aikaan  kerrottu laajasti. Bloginpitäjä taputtaa  käsiään ja  on  kerrankin onnellinen siitä, että samalle viikolle  on sattunut kaksi  tapausta, joissa konnat ovat jääneet kiinni.

Vihreiden suhteen  sympatiani  ovat menneet lopullisesti  allikkoon. Hiihtäjien  osalta  niitä  sympatioita ei ole ollut koskaan. Olen kerran nähnyt Isometsän hiihtävän  ohitseni  mäkeä ylös. Se mäki oli sellainen, että olisin  itse tarvinnut siihen mäkeen kiipeilyköyden  ja suksista olisi ollut pelkkää haittaa. Isometsä hiihti sen  vuorotahtia  vapaalla hengästymättä.

Siihen ei  kaurapuurolla  pysty.

Työkaverini on  ollut käräjäoikeudessa lautamiehenä pitkään. Hän sanoi paatuneimmankin rikollisen  oikeudessa kavahtavan yhtä asiaa;  väärää valaa. Sen he  tajuavat hölmöksi ja turhaksi räpeltämiseksi.  Suoraselkäinen  venkula tekee työnsä, jää ehkä kiinni, mutta ammattiylpeyden  saattelemana  ottaa mitä annetaan. Hän ehkä jatkaa työtään vapauduttuaan, mutta silloin hän onkin jo  saletissa yhteiskunnan kanssa.

Nämä ehtoollista  saaneet konnat  eivät ole saletissa. He ovat  olleet esikuvina tuhansille ja tuhansille  nuorille. Heidän avullaan vanhemmat ovat kasvatusvastuunsa laistaneet ja  hikilaudoille  nuorison suistaneet.  Jos oikein huono tuuri  on kohdalle sattunut, nuoriso- ja liikuntaohjaajaksi  on sattunut vielä ihminen, joka ” tykkää” nuorista  erityisen paljon.

Minä ostan lapsenlapselleni kirjoja. Vien hänet konserttiin. Sitten vien  hänet perhokoskelle katsomaan sitä, miten usva nousee joesta ja  vesiperhoset parveilevat. Sitten me menemme  teatteriin katsomaan kummia juttuja. Menemme  ehkä hiihtomuseoon, mutta käynnin funktio on pitää nuorimies pois pahoilta  urilta.

Emme myöskään opettele  ristisanatehtäviä nuorenmiehen kanssa. Ne ovat suurta  ajanhukkaa ja niissä joutuu  tietämään sen, että suksen pohjassa on olas.

Advertisements