Elävä kirja

by Michael Tillman

P1160937Törmäsin  äidinkielentuntien valmisteluvaiheessa uuteen termiin. ELÄVÄ KIRJA – käsite on  minulle  aivan uusi. Pakko myöntää hämillisenä ja häpeillen.

No se on tämmöinen juttu. Nerokkaasti rakennettu  systeemi.  Elävä kirja on tarkoitettu niille, joille ei kirja pysy käsissä muutamaa hetkeä enempää. Elävä kirja on tarkoitettu niille, joille teksti ei  soi  korvissa ja aivoissa, vaan tarvitaan lihaa ja verta tulkitsemaan  tuntoja.

Minä tietenkin nyt vähän karrikoin. Elävä kirja  ei ole  outo ja vahingollinen  asia. Se ei ole myöskään  uusi ilmiö. Nuoruudessani jokaisessa tuvassa  iltaisin vieraili eläviä  sotakirjoja, eläviä sosiaalikirjoja ja eläviä historiankirjoja. Minulle, niin kuin useimmille, on hyvin  luonteenomaista ryhtyä eläväksi historiankirjaksi. Opetustyössä  sellaiseksi  ryhdytään siinä vaiheessa kun tiedot nykyisyydestä ohenevat ja kyky  tulevaisuuden ennustamiseen puuttuu.  Silloin on hyvä kertoa  jotain menneisyydestä.

Ryhdynpä minäkin nyt eläväksi kirjaksi.

Satakunnan Kuolimaalla  oli aikoinaan Oja-Kuusistolla  saha, jossa käytettiin  perinteisiä menetelmiä. Valmiit laudat käsipelissä lajiteltiin ja  käsiteltiin.  Käsittelyn yhteydessä  lautojen kappaleet ja mitat otettiin ylös ” laulamalla”. Puutavarakappaleen  käsittelijä oli  muotoillut   uuvuttavaa ja ärsyttävää toistotyötä muovaamalla  mittauksen ja laadun sanoman  nuotitetuksi. Laulu oli tietenkin  yksitoikkoista, mutta mitä sillä väliä. Työntekijä saattoi modernien  työpsykologian teorioiden  mukaisesti vaikuttaa hieman työnsä sisältöön. Elton Mayo olisi saanut varmasti Kuolimaan sahalla  orgasmin.

Kerran eräs tämän kyseisen sahan  työmies sitten tilipäivänä lähti Lappi- Turku – linjabiilillä Turkuun  nauttimaan työnsä hedelmistä. Hän viipyi matkallaan  useita päivä. Taisi olla koko viikon  reissussa. Palattuaan takaisin  työmaalle, hän oli ryhtynyt tietämättään eläväksi kirjaksi ja alkoi  tiivistetysti kertomaan  toisille  kaupunkimatkansa  kokemuksista. Tämä taitava Ala-Satakunnan ” hemmingway” oli  tiivistänyt  koko retkensä yhteen tyhjentävään lauseeseen:

” Se o´sitt todinen paikk´, ko suuress kaupungis ruppe sedelraha loppuma !”

Mainokset