Rakkaudella

by Michael Tillman

Rakkaudella

Keskiajan Balkania on totuttu pitämään hurjana  maakaistaleena. Vampyyrit, kreivit ja paholaiset temmelsivät tantereilla ja  tavalliset ihmiset elivät liassa, paskassa ja holtittomuudessa.  Monen tutkijan mielestä asia on näin ja lähes yhtä monen mielestä päinvastoin.

Vaikka  keskiajalla meidän mittapuumme mukaan saattoi kurjuutta olla, oli myös  inhimillisyyden rippeitä. Sibinekin kaupungissa ihmiset antoivat  kulkukoirille evästä  kiinteisiin koirankuppeihin. Talon ulkoseinään, jalkakäytävän  reunaan, muurattiin pieni  syvennys. Siihen sitten  iltaisin vietiin  vettä tai ruokaa.. Luontokappaleen seisova pöytä oli satojen metrien  pituinen.

Mikäpä oli siinä sessen  jolkotella Adrianmeren leppoisissa tuulissa auringonlaskiessa ja poimia herkkupaloja tutuista ja tuntemattomista  kupeista.

Brutaali protestanttinen mieleni pyrkii kehittelemään tästä heti Suomen oloihin  sopivan kupin. Kupin, johon valtaväestö voisi antaa  tarpeellisia varoja ja provianttia niille, jotka muutoin joutuvat itse kuppinsa  käytäville  asettamaan ja polviensa lumpiot  tärvelemään.

No, myönnetään. Raskas päivä. Huono  huumori.

Kaveri teki eilen  kentällä Hole – In – One lyönnin.  Kuppiin meni sekin. Kuppiin, jota me pelaajat  rakastamme yli kaiken. Minua  kummastuttaa vain kaverin tuuri. Kentällä oli ainoastaan 8 pelaajaa ja klubiravintola kiinni. Läheisen ravitsemusliikkeen tiskille  saatiin  kahdeksasta  pelaajasta vain kolme. Ravintolassa ei ollut kallista shampanjaa,  vaan ainoastaan 9 euron hintaista persikka-esanssilla julmasti pilattua kuohuviiniä.

Miten voi joku selvitä Holarista 27 eurolla ? Miten ihmeessä ?  Se on käsittämätöntä  tuuria.

No, onneksi se  toinen paikalla ollut  todistaja olin minä. Kuppini täyteen sain.

Mainokset