Lähdön ahdistusta

by Michael Tillman

Jutut ovat  muuttuneet   kummallisiksi, kuten olette huomanneet. Ilmassa on vähän vanhan miehen ahdistusta. Pitää lähteä 10 päiväksi Balkanille työreissuun. Pitää olla terävänä ja puhua vierasta kieltä taukoamatta. Pitää selviytyä ilman golfia  puolitoista viikkoa.

Sattuu jo nyt  sieluun.

No, maisemat korvaavat vähän  ankeutta. Hintataso  silittää ryppyjä kasvoilta. Adrianmeri  lainehtii, suolainen huminaa  käy korvissa ja päiväraha riittää ruokaan ja normaaleihin ruokajuomiin. Kaiken lisäksi menen maahan, joka on ollut Suomen liittolainen  toisessa maailmansodassa. Siellä ei slaaveista tykätä.

Parikymmentä nuorta opiskelijaa lähtee  mukaani. He pitävät vanhasta miehestä huolta. Ovat  varanneet minulle yhden hengen huoneen joka kaupunkiin.  Sellaisista nuorista minä pidän. Jos he vielä oma-aloitteisesti tekevät kohteilla kysymyksiä englannin kielellä, tekevät tarkentavia jatkokysymyksiä ja  esittävät kiitoskset isännille, voisin olla hyvin helpottunut. Mutta kun en ole.

Minä olen  kadoksissa. Minä rauhoitun vasta siinä vaiheessa, kun puhalluslampun   kapu kuuluttaa, ” Cabin crew, take your seats. Ready for take of” Siinä vaiheessa se on sitten menoa.  VISA ja OAJ:n  jäsenkortti  minua  matkallani palvelkoot. Se on sitten  ihana vapaus. Yksikään  tädyke ei tiskillä 10 päivään kysy S-etukorttia.  Matti Nykänen ei  televisiossa seikkaile. Kahvin paahto väkevöityy ja nakkimakkaroihin ilmestyy  lihaa.

Mutta nyt, kaksi vuorokautta ennen H -hetkeä kaikki tämä pakkaaminen ottaa vähän pattiin.

Mainokset