Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

Month: syyskuu, 2013

Muistoja

Sibinek

Täällä allaspoika teki urotöitään.  LUMIA luovuttaa  kuviaan kitsaasti, mutta  paikalliset langattomat verkot toimivat  nyt hyvin. ja kauniisti. Kuvissa  ette valitettavasti näe ranskatarta. Hän on oikean reunan takana.

Töissä kaikki on ihan  heikun keikun. Olin sotkenut kalenterini totaalisesti. Olin  86 km väärässä paikassa hetkellä,jolloin minun piti olla oikeassa paikassa. Sellainen ahdistaa. Onneksi työpöydälle kasautuu tekemättömiä töitä. Sellainenkin ahdistaa.

Sain  koko seurueen  ehjänä Suomeen. Monta kokemusta rikkaanpana. Kaikkiin  iskostui hillitön koti-ikävä, saunomisen himo ja  tavallisen kahvin  kaipuu. Nuori aikuinen  opiskelija- nuorimies on niin rakennettu, että  jos vaikka  vastaantulevien ihmisten ihonväri voikin vähän vaihdella, niin ainoa oikea paahto kahvissa on se, minkä Paulig ja Kulta -Katriina ovat lanseeraneet. Oluen maku saa vaihdella. Vaaleata leipääkin nuorimies syö. Salaatit ovat maailmalla yhtä vaarallisia kuin Suomessa.

Vain kahvi on tabu. Se on kaikkialla muualla pahaa ja  Suomessa hyvää.

Sain siis retkikunnan ehjänä Suomeen. Pelasin  + 4 asteessa  golfia ja istuin  pari tuntia saunassa. Paluu  maailman huippua olevan koulutusjärjestelmän  pariin kuitenkin palautti minut nopeasti maan pinnalle.

a.g. matos

Kuvassa A.G. Matos istuskelee  entisen koulunsa  edustalla ja miettii, mitä kaikkea tuli tehtyä. Matos oli  aika kuuluisa runoilija ja kroateille  jonkin sortin   lempilapsi.

runo

Takapiha tänään

Kuvaa ei saa liitetyksi.

Kerron teille. Istun turkoosin veden äärellä. Ympärillä on ranskalaisia. En osaa puhua heille.

Tumma allaspoika yrittää saada ranskatarta tummumaan, mutta tämä vain punehtuu.

Poika ei kaipaa juuri nyt Afrikkaan. Lämpöön kylläkin.

Nainen ei ymmärrä, että kirjoitan tämän kaiken teille.

Etupiha

Urheat demokraattiset voimat piiskaavat taantumuksellisia voimia pikakiväärin ruoskalla.

Sisällä hotellissa US. Army syö aamupalaa ja lähtee päivän töihin. Eli kouluttamaan Nato-palkka-armeijaa.

Times, they are changing !!!!

Liikkeelle vuoristoon

Ja kulkupelit sen mukaan. Tuttua jotain autossa on……

Nykyaikaiset matkatavarat eivät enää tähän autoon mukaan mahdu. Ennen oli köyhempää ja kamppeet mahtuivat nokkapellin alle hyvin.

Tämänpäiväinen takapiha

Tänään näyttää vuoristossa tältä. Söin etupihalla grillattua taimenta.

Charonney valkkarin kanssa 12 €.

Takapihoilla on eroja

Takapiha

Maailman kaikkien hotellien takapihoista pitäisi tehdä oma kirja , taikka blogi.

Jokaisen Hiltonin takapuolen ikkunoista avautuu maisema, jota et löydä hotellin nettisivuilta.

Tämä hotelli on nimeltään Laguna.

Dinner time

Syömässä on kiva olla. Maisema rauhoittuu. Tulee levollinen olo.
Huomenna Slovenian rajalle.

Kaunista

Heräsin aamulla tähän maisemaan.
Joskus työ osaa olla kivaa.

Tänään oli hyvä päivä.

Olen pakannut

Omaisuuteni näyttää painavan 16 kg + 9 kg. . Uskon monen  thaimaalaisen tulleen maahan  pienemmillä varusteilla. Luulen, että  keskiverto thaimaalainen   keräisi  25 kg  puolukkaa  puolessatoista tunnissa. Minulta meni  melkein koko päivä  25 kilon keräämiseen.

Liikelahjat ovat yksiä perkeleitä. Ne painavat, niissä on butaanisäiliöitä, ja ne  menevät  saajan työhuoneen vaatekaapin  ylähyllylle käyttämättöminä. Silti niitä on taas  mukana   monta kiloa. Siinä sitten kroatit ihmettelevät  koivusta veistettyjä ryyppykuksia, työnantajan logolla varustettua kravattia ja  avaimen peräksi  naamioitua  muistitikkua.

Käyntikorteissa on  vanha puhelinnumero. Aivan sama. Irtisanotun miehen käyntikortti ei ole  kovin  seksikäs pahvi. Jos joku  ensivuoden  tuohikuussa perään soittelee, numeroon vastaa kukaties  restonomi- osaston  tilausravintolan  hovimestari -harjoittelija.  Hänelle tulee ihan puun takaa  puhelu Kroatiasta. Hän on äimän käkenä, kun joku Kroatiasta selittää, että  se teidän   lahjoittamanne muistitikku  on nyt   jumissa ja hänen  väitöskirjansa  300 ensimmäistä sivua on  jossain, josta niitä ei saa millään ulos.

Siinäpä on virkapuhelimen seuraavalla omistajalla  haasteellinen kansainvälinen  suhde syntymässä. Hän varmasti selviää  asiasta   leikiten sanomalla luuriin

” Hyvä ruoka, parempi mieli”.

Lähdön ahdistusta

Jutut ovat  muuttuneet   kummallisiksi, kuten olette huomanneet. Ilmassa on vähän vanhan miehen ahdistusta. Pitää lähteä 10 päiväksi Balkanille työreissuun. Pitää olla terävänä ja puhua vierasta kieltä taukoamatta. Pitää selviytyä ilman golfia  puolitoista viikkoa.

Sattuu jo nyt  sieluun.

No, maisemat korvaavat vähän  ankeutta. Hintataso  silittää ryppyjä kasvoilta. Adrianmeri  lainehtii, suolainen huminaa  käy korvissa ja päiväraha riittää ruokaan ja normaaleihin ruokajuomiin. Kaiken lisäksi menen maahan, joka on ollut Suomen liittolainen  toisessa maailmansodassa. Siellä ei slaaveista tykätä.

Parikymmentä nuorta opiskelijaa lähtee  mukaani. He pitävät vanhasta miehestä huolta. Ovat  varanneet minulle yhden hengen huoneen joka kaupunkiin.  Sellaisista nuorista minä pidän. Jos he vielä oma-aloitteisesti tekevät kohteilla kysymyksiä englannin kielellä, tekevät tarkentavia jatkokysymyksiä ja  esittävät kiitoskset isännille, voisin olla hyvin helpottunut. Mutta kun en ole.

Minä olen  kadoksissa. Minä rauhoitun vasta siinä vaiheessa, kun puhalluslampun   kapu kuuluttaa, ” Cabin crew, take your seats. Ready for take of” Siinä vaiheessa se on sitten menoa.  VISA ja OAJ:n  jäsenkortti  minua  matkallani palvelkoot. Se on sitten  ihana vapaus. Yksikään  tädyke ei tiskillä 10 päivään kysy S-etukorttia.  Matti Nykänen ei  televisiossa seikkaile. Kahvin paahto väkevöityy ja nakkimakkaroihin ilmestyy  lihaa.

Mutta nyt, kaksi vuorokautta ennen H -hetkeä kaikki tämä pakkaaminen ottaa vähän pattiin.