Putosin illalla unen kaivoon

by Michael Tillman

Eilen sitä vapaa-aikaa jäi  tunti. Golf nimittäin ei ole vapaa-aikaa. Se on vakavasti otettavaa toimintaa jota pitää rinnastaa   työhön.  Nukuin siis  upeasti kuin sylivauva. Sen ansiosta  tänään ehkä on päällä jonkin sortin flow.

Paitsi, että golf meni surkeasti.

Tänään  on pikkutakkijuhlaa. Työkaveri heittää karttakepin nurkkaan ja ryhtyy  tekemään  niitä asioita, joista työuran aikana haaveillaan. Pidetään puuduttavia puheita. Pikkutakissa semmoiset kuitenkin kestää paremmin kuin rääsyissä.

Housut minulta puuttuvat. Taidan mennä Dressman-liikkeeseen. Siellä on usein myyjinä innokkaita  nuoria  naaraita, jotka mieluusti  liehakoivat ja  imartelevat ketä tahansa. Vaikka  asiakas näyttäisi humalaiselta  oivalohtanderilta, kaikki sopii ja on tyylikästä. Minua  häiritsee vain se, että joka kerta he yrittävät myydä jotain  ylimääräistä.

Mutta nukuin hyvin. Lepakot olivat roikkumassa jossain muualla. Taikka lentelemässä. Päättelen siitä sen asian, että vapaa-aika onkin vahingollista  minun kaltaiselleni  toipilaalle. Minun pitää pistää alkikersantti  Lehdon tapaan hillitön ralli päälle ja katsella miten  aita ryskyy. Kuolemaa  pahempaa ne ei voi tarjota ja sen kanssa kyllä pärjää.

Pitää varmaan luopua näistä aamupostauksista. Tekstin tarkoitus on  saada lukijat  varpailleen, mutta nyt jo alkaa itseäkin hirvittää. parempi ehkä olisi ryhtyä arvostelemaan runokirjoja ja kertomaan  työmatkan aikana  kohtaamistani  tapahtumista.

Ehkä minun pitäisi kertoa teille siitä talosta, joka on aivan  työmatkani  varrella, ja josta talosta  perhe menetti tapaturmaisesti  molemmat pojat  parin vuoden välein  tarktorin ja turvekoneiden kitaan. Ehkä minun pitäsi kertoa  siitä, mitä  sen talon isäntä sen jälkeen teki.

Taas lipsahtaa  Film Noirin puolelle. Sorry. Menen suihkuun. Uudella työpaikalla pitää tuoksua raikkaalta.

Mukavaa työpäivää teillekin

 

Advertisements