Kotona taas

by Michael Tillman

Suku on palannut  Satakuntaan, Keski-Suomeen ja  Helsinkiin pitkältä  Pohjois-Karjala – turneelta. Ilmassa on haikeutta ja syksyä. Näimme rakkaita ihmisiä ja  tuhansia  koiria. Huomasimme hyvin tulevamme ilman koiria toimeen. Asiasta keskusteltiin tänään perusteellisesti. Tosin  osa  keskustelijoista  olisi halunnut koiran asemesta  lemmikiksi  mikro-possun, mutta semmoinen äänestettiin  nurin .  Possun  sorkkia ja  parkettia  pidettiin  sopimattomana ja eläimellisenä yhdistelmänä.

Valokuvia otettiin hurjasti.

Aamupalalla tosin   possukeskustelu meinasi saada synkeän lopun, sillä Kimmelin aamiaisella oli viereisessä pöydässä  viihdetaiteilija  MATTI- ESKO vaimonsa kanssa ja minulta meni pekoni väärään kurkkuun niin, että aiheutin hämminkiä. Hänellä ei ollut koiraa mukana.

Vanha- Jokela on nyt sitten suljettu. Ikkunoissa on suuret vanerilevyt. Asiakkaat ovat kuulemma siirtyneet Kirkkokadulle Sointula nimiseen paikkaan.

Old Dogs  irkkupaikka on taas muuntunut  Laila – nimiseksi  karaoke-räkäläksi. Autokeisari  Laakkonen on päässyt päämääräänsä. Sivitynyt  ja humanisti ryyppääminen Joen kaupungissa  on kovaa vauhtia katoamassa. Tilalle  on sitten tullut tätä nuoriso – Ilonaa ja  vanhanpolven juottolaa.

Tänään  keskusteltiin  myös  laajasti  Stalinista. Todettiin hänet  hyväksi mieheksi. Jos hän olisi  hieman ahkerammin lukenut pappisseminaarissa, hänestä olsii tullut pappi, eikä   sotahullua diktaattoria. Pappina hän ei olisi koskaan hyökännyt  Suomeen ja  äitini olisi saanut  asua rauhassa  Kannaksella. Niinpä hänen ei olisi koskaan tarvinnut lähteä evakkoon , eikä  hän   olisi  koskaan  tavannut isääni, eikä minuakaan olisi olemassa. Eikä tytärtäni. Eikä  tyttären poikaani.

Olimme siinä määrin kiitollisessa mielentilassa, että  kukin jo pohti mielessään, olisiko nuoren miehen  toiseksi nimeksi pitänyt  kiitollisuuden osoituksena  laittaa Vissarionovitš.  Hän nyt kuitenkin on Eemil toiseltä nimeltään. Hieno nimi sekin.

Huomenna ja tiistaina  minulla on tärkeitä kokouksia ja tapaamisia. Jännittää hieman. Jäljellä on  muistaakseni 59 työpäivää. Sekin saa nyt jo kihelmöivän tunteen pintaan.

Olen ryhtynyt  tarkkailemaan  jäljellä olevaa  irtisanomisaikaani  ammatillisesti, eli leadershipin keinoin. On ollut ilo huomata se, että kaikki  strategisen johtamisen periaatteet  pätevät edelleen myös  tässä asiassa. Olen ollut  helpottunut.

Mainokset