LXIV

by Michael Tillman

En pelaa peliä. Se on minulle aivan liian älyllistä luonteeltaan ja siihen sisältyy  joka kerta  suurta tappion  karvautta. Kone voittaa minut   kolmella siirrolla. Ihminen neljällä.

Laudalla on  64 ruutua.

Tiedätte varmaan tarinan, jossa   pelin keksijä pyysi palkakseen yhden  vehnänjyvän ensimmäiseltä ruudulta,  kaksi jyvää toiselta ruudulta ja kolme kolmannelta. Ja niin edelleen.  Palkanmaksajalle  tuli samalla matematiikka ja köyhyys  tutuksi.( ps.) paitsi tietenkin minä taas laskin kuin pöljä ruhtinas. Toiselta ruudulta kaksi jyvää, kolmannelta 4, neljänneltä 8, jne…..

Kuusikymmetäneljä on muutenkin  merkittävä luku. Sinä vuonna  tapahtui Rooman palo. Se palo laitettiin kristíttyjen syyksi, vaikka saattoi olla niin, että itse keisari tuikaksi kiviset rakennukset tuleen.

 Commodore 64 – tietokoneen  RAM muistissa  kilobittejä oli 64.

Kreikassa on muuten nuorisotyöttömyys kohonnyt 64  prosentin  tasolle. Ja muutenkin  luku 64  on murheellinen. Muistan hyvin, miten  joulukuussa 1964 Rauman satamassa  satamahinaaja  törmäsi rautaveneeseen. Tapaus oli traaginen. Jaskarin valatanssiaisiin  oltiin rautaveneellä viemässä nuoria naisia daameiksi. Tapauksen  28  vainajaa on haudattu Monnan hautausmaahan. Moni tunsi jonkun hukkuneista.

Muitakin kuolleita sinä vuonna oli. Otto-Ville, suuri Laukaan poika ja pääministerismies kuoli ja haudattiin  Kremlin muuriin. Jope Ruonansuu vastaavasti syntyi. Tapahtui siis tyypillinen  win – win  tilanne.

Samana vuonna myös Jean-Paul Charles Aymard Sartre  kieltäytyi Nobelin kirjallisuuspalkinnosta. Liekö hän sitten ollut yhtä vihainen Nobel -komitealle, kuin  entiselle  ystävälleen, Albert Camusille. Camus  kuoli Pariisin lähellä auto-onnettomuudessa vuonna 1960. Sartre oli alkanut ynsimään ystäväänsä jo 1956, koska heillä oli erilaiset mielipiteet siitä, miten  kansainvälisen kommunismin pitäisi hoitaa Unkarin tapaus pois päiväjärjestyksestä. Ehkä Sarte ei vihannut enää Camusta vuonna 1960. Ehkä hän silloin jo muiden tavoin epäili, että KGB murhasi Camus -veikkosen, koska  tämä ei ollut enää ihan oikeaoppinen kommunisti. Sanotaan, että KGB laittoi keskipakoisvoimalla laukeavan pommin  auton renkaaseen.

Ehkä Sartre päätti esistentialisminsa pakottamana ryhtyä vihaamaan Nobel-komiteaa.

Se asia on jäänyt minulle epäselväksi. Samoin olen unohtanut sen asian, kenen luota Camus oli palaamassa Pariisiin kohtalokkaana päivän. Olen asian lukenut. Olen asian lukenut  varmasti jonkin tenttikirjan esipuheesta tai muusta vastaavasta. Camus oli palaamassa päivällisiltä tai jostain vastaavasta tapauksesta.  Tilaisuudessa hän oli riitautunut  kovasti  jonkun ystävänsä kanssa. Sitten tuli kuolema ja Camus´ta  tuli sivullinen.

Minulla on hämärä kuva siitä, että kohtalokkaana päivänä Camus olisi ollut  syömässä päivällistä joko Sartren tai Bourdieu kanssa ja sitten  uudelleen virinnyt ystävyys olisi taas ratkennut riitelyksi.

 En osaa sanoa, sillä juuri nyt  en ehdi  ottaa asiasta  selvää. Minulla on kiire saada kaikki työni valmiiksi. Laskin nimittäin juuri, että minulla on jäljellä 64 työpäivää tästä 34 vuoden palvelusta. On syytä käyttää ne päivät  harkitusti. Ei ehkä kannata riidellä kovin   rankasti kenekään kanssa. Koskaan ei voi nimittäin   tietää, mitä kotimatkalla tapahtuu…………..

Advertisements