Tillman

Uusi WordPress.com -sivusto

Month: elokuu, 2013

Rauhoittukaa !!!!

Se perjantainen   viehättävä rouva  oli  äärimmäisessä hädässä, kun ryntäsi minun  pöytääni. Hän oli epätoivoinen  ja ahdistunut. Siksi hän  liimautui lounaalle kanssani ja halusi  tehdä tuttavuutta.

Juksasin teitä   vähän.

Sama työnantaja oli irtisanonut meidät molemmat. Irtisanotusta  liukenee ilmaan  sellaista hormonia, jonka toinen irtisanottu aistii. Rouva oli  vieressäni nuuhkinut sitä hormonia  kaksi tuntia ja  koki sen jälkeen suurta  vetoa toista onnetonta kohtaan. Irtisanotut ja työttömät kerääntyvät yhteen. Niin on turvallisempaa. Niin on vähän lohdullisempaa.

Minulla on hänen puhelinnumeronsa, jotta voimme  yhdessä sopia, missä  alamäessä viskaamme  metrisen halon  työnantajan linjaalirattaiden  puolien väliin.  Sitä rytinää onkin sitten mukava katsella ja kuunnella.

Tietenkin asioissa on  puolensa. Niin kuin äsken  kuulimme urheiluruudun lopuksi,  Setä Samuli aikoo hyökätä Assyyriaan ja mahdollisesti  myös Antiokiaan.  Kun siitä helvetillinen maailmapalo syntyy, mieskuntoinen  väestö kutsutaan  kiiruusti aseisiin   atomipommien tuhoja  puhdistamaan. Vuodenvaihteessa osakeyhtiöiksi  muuttuvat ammattikorkeakoulut  lamaantuvat täydellisesti, sillä niin paljon vänrikkejä ja luutnantteja tempaistaan  opinahjoista  rintamapalvelukseen  huollon logistiikkaa  hoitamaan ja  päivämarssipituuksia  massoille suunnittelemaan.

Siinä vaiheessa  irtisanottuja on jo muitakin kuin minä ja tuo perjantainen rouva.

Ja lopuksi tältä paikalta triviaalitietoa ja vaatimatonta arkiajattelua.

Kiinassa joka viikko   1 000 000  ( miljoona) ihmistä muuttaa maalta kaupunkiin.. Sellainen saa jopa ministeri Henna Virkkusen  kateelliseksi. Sellaista voisi jo nimittää rakenneuudistukseksi.

 

Mainokset

Paita

Kampuksella tuli vastaan nuorimies, jolla oli T-paita päällään. Se ei ole  ihmeellistä. T-paita on saavuttanut    vankan aseman  pukeutumisessa. Se on vaatekappale, jota minun nuoruudessani ei tunnettu. Farmarit tunnettiin, mutta ei painatuksella  varustettua T-paitaa.

Nuoren miehen  paidassa luki isoilla kirjaimilla ” TULEVA EXÄSI”

Mietin, kelle sanoma on tarkoitettu. Vastaan tuleville  homomiehille….  tuskin sentään. Vastaan tulevalle  tulevalle aviovaimolle….. no ehkä. Tai sitten   tekstillä on tarkoitus vahvistaa itsetuntoa ja  hankkia  meriittejä naismarkkinoilla. Kun  vastaantulevat luulevat, että  kokemusta on, he haluavat liittyä tähän kokemusketjuun.

Istuin kokouksessakahden  viehättävän  keski-ikäisen rouvan  välissä. Molemmat olivat minulle tuntemattomia ennestään. En puhunut toisen kanssa ollenkaan ja toisenkin kanssa vain kolme lausetta. Silti se, jonka kanssa en puhunut mitään , vaan istuin kaksi tuntia tuppisuuna, tuli  perässäni  ravintolaan, esitteli itsensä, söi kanssani lounaan ja antoi pyytämättäään vielä puhelinnumeronsa.

Pärjäsin hyvin  ilman T-paitaa. Oikeastaan, täytyy sanoa, että  erittäin hyvin. Luontainen charmini, uusi dressman -pike- paitani ja  persoonasta  hohkaava älyllinen  vetovoima  tekivät tehtävänsä. Enkä edes ehtinyt  kertoa, että kirjoitan runoja. Tosimiehet eivät  JOKAPOIKA- paitoja tarvitse.

 

 

 

 

Nopea unohdus

Tiedättekös muuten, maailmassa on semmoinenkin  sairaus,  jossa  akuutti oire  potilaalla  on se, että hän unohtaa kaiken  7 minuutissa.  Hän tunnistaa ja muistaa puolisonsa vähän paremmin  ja muistaa hänen olemassaolonsa  tunninkin päästä, jopa seuraavana päivänä. Muut asiat  tähän tautiin sairastunut  unohtaa keskimäärin  noin 7 minuutissa.

Semmoinen  tauti saisi ihmisen jossain määrin onnelliseksi. Lunta saisi tulla tupaan oikealta ja vasemmalta. Porstuakin saisi olla  kinosten peitossa.  Ihminen  hymyilisi vastaantulijoille, hyville ja pahoille. Hän unohtaisi toisten pahat teot ja samoin hän unohtaisi omat  kiusalliset hölmöilynsä. Semmoiseen tautiin työnantaja  mieluusti tartuttaisi  työntekijänsä vähän ennen YT- neuvotteluja.

Jonkun verran työelämässä olen  joutunut kohtaamaan näitä pikaunohtajia. Opiskelijat unohtavat usein  hyvin nopeasti eräitä asioita, joita heille yritetään tarjota. Organisaatioiden yläkerrokset  taas  pyrkivät aktiivisesti niin monimuotoiseen  argumentointiin, että lopulta unohtavat alkuperisen ajatuksen.

Tuo unohtamistauti olisi  kernaasti hyödyllinen aina  silloin tällöin. Minä esimerkiksi haluaisin  unohtaa  pari  liikennesakkoa ja  pysäköintivirhemaksua. Ne kaivelevat vielä vuosien  perästäkin.

No, eilen minulla oli tarkoitus kirjoittaa teille jostain muusta asiasta. Minä kuitenkin yön aikana unohdin sen tyysti. Hyvä ehkä niin.

Putosin illalla unen kaivoon

Eilen sitä vapaa-aikaa jäi  tunti. Golf nimittäin ei ole vapaa-aikaa. Se on vakavasti otettavaa toimintaa jota pitää rinnastaa   työhön.  Nukuin siis  upeasti kuin sylivauva. Sen ansiosta  tänään ehkä on päällä jonkin sortin flow.

Paitsi, että golf meni surkeasti.

Tänään  on pikkutakkijuhlaa. Työkaveri heittää karttakepin nurkkaan ja ryhtyy  tekemään  niitä asioita, joista työuran aikana haaveillaan. Pidetään puuduttavia puheita. Pikkutakissa semmoiset kuitenkin kestää paremmin kuin rääsyissä.

Housut minulta puuttuvat. Taidan mennä Dressman-liikkeeseen. Siellä on usein myyjinä innokkaita  nuoria  naaraita, jotka mieluusti  liehakoivat ja  imartelevat ketä tahansa. Vaikka  asiakas näyttäisi humalaiselta  oivalohtanderilta, kaikki sopii ja on tyylikästä. Minua  häiritsee vain se, että joka kerta he yrittävät myydä jotain  ylimääräistä.

Mutta nukuin hyvin. Lepakot olivat roikkumassa jossain muualla. Taikka lentelemässä. Päättelen siitä sen asian, että vapaa-aika onkin vahingollista  minun kaltaiselleni  toipilaalle. Minun pitää pistää alkikersantti  Lehdon tapaan hillitön ralli päälle ja katsella miten  aita ryskyy. Kuolemaa  pahempaa ne ei voi tarjota ja sen kanssa kyllä pärjää.

Pitää varmaan luopua näistä aamupostauksista. Tekstin tarkoitus on  saada lukijat  varpailleen, mutta nyt jo alkaa itseäkin hirvittää. parempi ehkä olisi ryhtyä arvostelemaan runokirjoja ja kertomaan  työmatkan aikana  kohtaamistani  tapahtumista.

Ehkä minun pitäisi kertoa teille siitä talosta, joka on aivan  työmatkani  varrella, ja josta talosta  perhe menetti tapaturmaisesti  molemmat pojat  parin vuoden välein  tarktorin ja turvekoneiden kitaan. Ehkä minun pitäsi kertoa  siitä, mitä  sen talon isäntä sen jälkeen teki.

Taas lipsahtaa  Film Noirin puolelle. Sorry. Menen suihkuun. Uudella työpaikalla pitää tuoksua raikkaalta.

Mukavaa työpäivää teillekin

 

Afore ye go

Vapaa-aikaa on tänään  jo kuusi tuntia. Yö nimittäin loppui kolmelta. Sen jälkeen  mietin työasioita aamu viiteen.

Ja sitten oli jo noustava. Mietin  työlainsäädäntöä ja YT- lain yksityiskohtia.  Yritin seurata  työnantajan  jälkiä siihen labyrinttiin, johon  se on  pujahtanut.  Huomasin   hämmästyksekseni, että se on nyt ajanut itsensä niin nurkkaan, että  loogista  ulostuloa ei  sillä enää ole.

Minulla sitä vastoin taitaa olla.

Töitä  on 39 päivää. Ehkä teen itselleni aamukamman.

Ps.  Otsikkoa pitää vähän muuttaa. Nyt se on oikeassa muodossa.

Yö saapuu

Vapaa-aikaa näyttää  vuorokauteen jäävän  nyt noin  4  tuntia. Loppu kuluu  työhön,  työmatkoihin ja  nukkumiseen. No, irtisanomisaika on  aina vähän  tällaista. Tänään taas  minua kysyttiin  yhteen työhön, joka  pitäsi tehdä.  Työnantajalla on kiire. Yhä lähempänä on se hetki, jolloin heidän otteensa kirpoa. Nyt  löytyy  kaikenkaltaista  touhua ja  puuhaa.

Työpäiviä  näyttäisi olevan jäljellä noin 40.

Sain  työkoneen kytkettyä uuteen informaatio-verenkiertoon.  Sain uuden pysäköintiluvankin.  Jemmasin itselleni  lävistäjän ja nitojan. Huomasin niiden kuuluneen  poislähteneelle opintotoimiston  rouvalle. Mietin, kelle ne mahtavat siirtyä sen jälkeen kun  minä lähden.

Työhuoneessani  istuu toinen henkilö seuranani. Hän lähtee 4 päivän kuluttua. Merkillistä on se, että  olen häntä  muinoin opettanut. Nyt olemme samassa veneessä. Neljä päivää taikka neljäkymmentä päivää…  aivan sama. Sen verran Jeesus taisi  harhailla erämaassa. Tai Nooa  odottaa viestiä kyyhkyseltä. En nyt jaksa muistaa…..

Yö saapuu. Ikkunassa  leijailee  kiitäjiä ahnehtimassa valoa.  On pakko tuottaa niille  pettymys ja sammuttaa kiihkon kohde. Viikonloppuna  taidan perustaa  niille perhosbaarin. Kun  houkkuttelen ne  kavereiksi, voin katsella niiden  lentoa. Niilläkin on jäljellä noin  neljäkymmentä päivää. Sitten   vedetään porukalla kotelo umpeen ja  ryhdytään odottamaan …odottamaan

Outo purkki hiertää mieltäni

P1110517

En saa pois mielestäni  eilistä ruokakokemusta. Söin 10 vuoden tauon jälkeen  raejuustoa. Olin  pettynyt, mutta en odottanutkaan kokoemukselta paljoa. Jos elän, syön taas  kymmenen vuoden päästä raejuustoa. Mutta en ennen.

Minusta raejuusto on turha  elintarvike. Se ei ole minkään väristä, se ei ole minkään makuista ja eikä sitä voi oikein  pääruokana syödä.

Eikä sitä voi oikein startterinakaan syödä.

Se on kumimaista ja siinä ei ole sisällössä oikein mitään ja samalla kertaa siinä on ihan kaikkea. Siinä on pikkuisen  rasvaa, pikkuisen  hiilareita, pikkuisen  prote-juttuja ja  pikkuisen epämääräistä lientä purkin pohjalla. Lautasella  se reagoi upeasti  punajuuren kanssa. Tuloksena on epämääräistä punaista ryynimössöä, jota  ei mielellään syö susikaan. Siksi ilmeisesti laihduttajat  harrastavat raejuustoa.

Raejuusto on ehdottomasti  kummallisin ja oudoin ruoka-aine / eines, johon olen törmännyt. Punakuorinen juusto on hyvää. Emmentaalit ovat hyviä. Eineslihapiirakat ovat hyviä. Olut on hyvää. Jopa vauvan purkkiruoka on  jonkun makusta, lievästi, mutta raejuusto ei ole  oikein mitään.

Parhaimmillaan  raejuusto on elämyksellinen  katalyytti, joka saa mieleni kieroutumaan. Kun kaupassa näen  kotelomekkoisen  40 vuotiaan  korkokenkä-leidin lataavan ostoskoriinsa  raejuustoa runsain määrin, minä mietin  hänen  vaikuttimiaan ja  mietin samalla, kuinka hän  käyttää raejuustolla  muokkaamaansa ruumistaan. Mitin sitä, mitä puhdas ja valkoinen massa  symboloi hänelle ?

Raejuustohyllyllä voi kohdata myös  salihousuisen  lihaskimpun. Hän lappaan samalla tavalla  raejuustoa  kärryynsä. Isoja rasioita. Häntä katsellessa  mietin sitä, mitä muuta hän lappaa suuhunsa ja mitä hän sitten  tekee, kun raejuusto on  laajentanut  hänet niin suureksi, että hän täyttää BMW:n  ohjaamon  melkein tyyni ja joutuu luomaan parisuhteen pienen tautuoidun pissis-gimman kanssa.

Raejuuston  ehdottomasti paras puoli onkin se, että se saa kauppareissuni mielenkiintoiseksi. Oluen ostajien analysointi on puuduttavaa. Tupakan ostajien  analysointi  saa  huimauksen aikaan. Raejuuston syöjä räjäyttää tajuntani. Raejuusto  syöjällä on taatusti  muitakin salaisuuksia.

Ja niitä minä himoitsen ajatella.

Maitokärryt

maitokärrytOlen tänään ihastellut maitokärryjä. Tuo oivallinen keksintö on säilyttänyt käyttökelpoisuutensa läpi vuosien ja vuosikymmenien. Väline on kevyt työntää. Suuret pyörät eivät pieniin kuoppiin jää. Lastin painopiste on alhaalla ja kärryjen  kantavuus on  hämmästyttävä.

Naapurin Eino ja Aili toivat  maitokärryillä joka aamu  kahden kilometrin päästä maitokannut  meijerikyytiin. He toivat kannut  läpi umpimetsän. Metsään oli vuosien saatossa syntynyt sitten  hyvähkö polku, jota myöten kärryt  mahtuivat liikkumaan. Toinen  veti  kärryjä valjailla ja toinen työnsi. Iltapäivällä he sitten hakivat  palautetun kurrin  ja tyhjän toisen  kannun takaisin samaa polkua pitkin.

Minä olen  tänään kärrännyt 34 vuoden  aikana syntynyttä paperisaastetta  roskalavaan maitokärryillä. Edelleen väline  on  käyttökelpoisuudeltaan loistava. Siihen mahtuu  kaksi muuttolaatikkoa päällekkäin ja kaksi rinankkain. Kahdeksankymmentä kiloa kalvoja ja  tyhjänaikuista paperia siirtyy kevyesti satametriä, eikä hikipisaraa miehen otsalla näy.

Eikä näy luopumisen tuskan ilmettäkään. Kaikki tarpeellinen on  yhdellä  8 gigan tikulla. Sen lisäksi  se on   työkoneen  muistissa. Ja vielä olen  leiponut  siitä tietokakkaran  oppilaitoksen palvelimelle. Ja jos totaalinen  tuho iskee, niin  vielä se materiaali löytyy MOODLE -virtuaaliympäristöstä.

Ja kun sitten  hyvin pian koittaa se hetki, kun  koulutuskuntayhtymä katkaisee allekirjoittaneseen viimeisetkin  siteet, en tarvitse enää maitokärryjä, vaan  neljä napin painallusta riittää ja  teoriassa  koko elämäntyö on bittien taivaassa. On vain muistettava se, että tietojärjestelmien  nauhavarmenteet jäävät elämään joksikin aikaa. Luotan kuitenkin siihen, että opetusmateriaalini on sekä substanssin, että  kvalitatiivisuuden  osalta niin mielenkiintoista, että  kukaan valkoihoinen ei siihen  suurinkaan surmin koske.

Tänään olen kuitenkin onnellinen siitä, että  olen saanut kokeilla   vuosien tauon jälkeen maitokärryjä. Semmoisilla  vehkeillä  raavas mies työntää helposti  kesämökin  rakennusmateriaalin umpikorpeen. Sellaisilla vehkeillä sotaväen  huoltokin  sujuisi kuin leikiten . Kärryyn mahtuisi monta  tuliannosta, kulkuväline  ei juuri pitäisi ääntä ja sen  huolto olisi maasto-olosuhteissa  yksinkertaista.

Olisi mukava itsenäisyyspäivänä seurata  puolustusvoimien paraatia, jos siinä ohimarssissa esiintyisi  erilaisia  maitokärryosastoja. Taktisen  nopeantoiminnan  prikaatilla olisi maitokärryt polkupyörien perässä. Huollon ryhmä marssisi pelkästään maitokärryjä työntäen ja osastojen komentajat  olisivat osastojen kärjissä komentokärryissä seisten ja tukikaaresta  kiinnipitäen. Komentajan kärry olisi kolmipyöräinen. Sitä polkisi maitokärrykoulutuksen saanut  erikoismies. Pystyhuotaressa olisi  lyhytperäinen rynkky ja  maitokärryn sivussa  lyhyessä lipputangossa liehuisi  Lutzernistä pelastettu joukko-osaston lippu.

Kyllä olisi halpa ja tehokas  mobilisaatio. Mukaan otatte  kiikarin, kompassin, lämpimän vaatekerran, sukset, polkupyörän ja  maitokärryt. Em. varusteiden puuttuminen  ei kuitenkaan saa  estää maanpuolustajan  saapumista kokoontumispaikalle. Maitokärryt rekisteröidään ja  luovuttajalle annetaan kuitti.

No, joo….

Mutta maitokärryt minä vielä hankin. Elämäni on putkessa, siis eläkeputkessa, vasta sitten, kun minulla on View-Master ja maitokärryt.

Väsyttää…

On  flunssaa tulossa.  Pitää lähteä aamulla reissuun ja viedä  tyhjentyvästä toimistosta tavaroita uuteen toimistoon. Työmatkaakin  on sitten huomisesta lähtien  85 kilometriä.

Väsyttää…..

Syksyksi vaihtuva  ilma on koleaa. Käsi on kipeä.

Huomenna  pitää viedä minibussi  muuttokuorman  mukana uuteen  työpisteeseen. Huomenna ei kukaan enää muista  urheilukisoja. Huomenna urheilevat nuoret miehet Egyptissä. Huomenna minä taidan ilmoittautua yliopistolle. Huomenna  moska  on toivon mukaan  vähän etäänpänä minusta.

Huominen voisi olla jotain, jos jaksaisin nukkua sinne asti.

Tasapeli

Olin oikeassa ja väärässä.  Ei tullut keihäänheitossa voittoa, mutta paremmin se siltikin meni kuin aavistelin.

Aurinkokin  pilkistelee.