Pyhä työ

by Michael Tillman

Mäkinen heräsi aikaisin. Oli sunnuntai, pyhä päivä, eikä sitä voinut  tuhlata nukkumiseen. Oli riennettävä kierrokselle, sillä juhlakansa saattaisi kohta herätä.
Kahvi, se minun täytyy juoda joka tapauksessa. Ennen minusta ei ole kierrokselle, ajatteli Mäkinen.

Autotallissa pitää käydä. Musta jätesäkki on otettava mukaan. On käytävä  maatilamatkailupaikan tienhaarassa. Pitää käydä hotellin  liittymässä. Ja monessa muussa paikassa.

Kissa  hioi itseään Mäkisen   jalkaa vasten. Se odotti, että hän puhuisi sille, mutta  tänään  Mäkinen  ei ollut puhepäällä. Tänään oli pyhä päivä. Tämän päivän Mäkinen  halusi pyhittää itselleen. Kaikki  muut päivä olisivat  Stiinan.
Stiina kipitti Mäkisen  perässä ovelle. Se halusi ulos, sillä kait se tiesi, että Mäkinen  on koko  sunnuntaiaamun reissullaan, eikä häntä paijaamassa. Se odotti maanantaita. Silloin vanhamies rauhoittuisi ja asettuisi aloilleen.
Mäkinen avasi autotallin ovet. Stiina istui  kedolla olevan lämpimän kiven päällä ja odotti, että pörisevä auto  menisi pois, jotta se saattaisi  asettua levolle pyhäpäiväksi. Vanha auto   työntyi ulos. Stiina katseli sitä tarkkaavaisena ja pesi itseään käpälällä. Autotalli oli äkkiä tyhjä. Auto oli Stiinan takana, mutta se ei sitä pelottanut. Sitä pelotti se, että se  joutuisi  päiväksi lukkojen taakse. Autotalliin se ei  mistään hinnasta halunnut joutua.  Ei halunnut. Kissaa  kauhistuttivat  räikeät  hääkyltit autotallin seinillä.
Joka pyhäaamu niitä ilmestyi lisää. Ne olivat violetteja, valkoisia, sinisiä ja vaikka minkä värisiä. Ne olivat omituisen muotoisia ja niissä oli aina sydämiä ja kummallisia kirjaimia. Mäkinen   toi niitä aina vain lisää. Ei koskaan  viikolla. Vain pyhänä.
Stiina  oli nuuhkinut  kerran niitä  kylttejä. Niissä oli tuoksunut  naaraan haju. Vieraan ihmisnaaraan haju. Stiina piti uroksen hajusta. Se sai Stiinan hulluksi maaliskuisina  iltoina. Se ei millään ymmärtänyt miksi naaraan haju sai Mäkisen   rauhattomaksi joka lauantai. Miksi  autotalissa sekoittuivat kaikki ne tuoksut  toisiinsa.
Auto  etääntyi  tietä myöden. Stiina  venytteli itseään. Viikolla oli  järvenrannalle  tullut   ihmisiä mökkiin. Stiina tavallaan  ymmärsi Mäkistä. Kesäihmisten  mukana oli tullut uroksen  tuoksu,  joka leijaili iltaisin  pihalle asti. Stiina halusi  pois autotallin  läheisyydestä. Sitä  jokin veti rantaan, mutta samalla se oli huolissaan Mäkisestä. Se oli huolissaan  kylttien määrästä ja siitä, tulisiko joskus joku sellainen tuoksu Mäkisen mukana taloon ja  alkaisi Stiinalle  tuoksumaan  arjet ja pyhät ympärinsä.
Advertisements