Iho

by Michael Tillman

Perjantaina bändäripoika yritti  tangolaulajattaren iholle.  Laulajatar oli  35. Bändäripoika  oli 75. 
Siinä iässä turha kainous ja epäonnistumisen pelko ovat jo karisseet pois. Siinä isässä  ei tarvita pohjia vaan sitkeyttä. On oltava valmiina, kun setti loppuu ja tyttö on lähdössä  tauolle. On saatava laulaja  pois tolaltaan. Minä olen siihen vielä liian nuori.
Bändäripoikia oli itse asiassa kaksi. Tämä  75 vuotias  halusi tanssia solistin kanssa  kaikki taukolevyt.Hän halusi tyhjällä parketilla omistaa  elämänsä naisen, vaikka tämän olisi pitänyt levätä, kiskoa  takapihalla tupakkaa, taikka  flirtatilla basistin kanssa  baarissa. Pappa oli itsekäs, kunnes tuli tyrmätyksi  hienovaraisesti. Ei auttanut, vaikka Nissan Micra oli pesty ja vahattu. Ei auttanut, vaikka jalassa olivat suorat housut ja musta nauhakengät. Ei auttanut, vaikka pappa oli vesiselvä. Kolmannen tauon kohdalla laulajattaren jalat alkoivat kivistää ja siitä eteenpäin hän ei enää tullut  papan pöytään. 
Vanha mies sai lähteä  kotimökkiinsä ilman illuusiota.
Toinen  bändäripoika oli invalidi. Hänen jalkansa olivat kasvaneet sellaiseen mutkaan, että niillä ei  olisi kyennyt tanssimaan  muuta kuin illan viimeisiä hitaita. Hän  ei halunnutkaan tanssia. Hän kuvasi  solistia  vanhalla filmi-järjestelmäkameralla. Siis kameralla, joka on pois muodista ja johon hädin tuskin enää myydään filmiä. 
Bändäri metsästi kuvakulmia ja  liikkui hillitysti. Hän oli hyvin pukeutunut. Hän ei kuitenkaan  ollut uskottava. Hän ei halunnut iholle. Hän halusi  osan  itselleen. Pars pro toto. Hän halusi  solistin valokuvan ja sielun  poikamieskammioonsa. Hänen kokoelmansa olisi muuten  vajaa. Hänen maailmansa murenisi, jos hän  joutuisi myöntämään, että hänellä ei  ole hopeanitraattiseokselle  talletettuna  mitään solistin Keuruun keikalta. 
Kampurajalkaisen bändäripojan sinikantisessa vihossa on nyt sivu  muistiinpanoja juuri perjantai- illasta. Hän  ei itse koskaan pysty tanssimaan, mutta sillä ei ole väliä. Kun hän laittoi vihon  kotimatkalla pikkutakkinsa povitaskuun, kaikki rakkaus ja kaipuu imeytyivät hänen ihonsa läpi hänen sieluunsa. Hän saattoi olla rauhallinen. On vain oltava tarkkana, että ensi viikon  Hämeenkyrön keikalle pääsee. Yhtään keikkaa ei saa jäädä väliin. Yhtään filmirullaa ei saa jättää kehittämättä. Iho on pidettävä kuulaana ja läpäisyalttiina. Vain se voi korvata raajarikkoisuuden ja ulkopuolisuuden tunteen.
Mainokset