Juhannusheila

by Michael Tillman

Juhannukseen , helluntaihin ja vappuun liittyy  oleellisesti sosiologis-eroottinen käsite juhannusheila. Yhteisö on hellinyt ainakin  minun nuoruudessani ajatusta, että ellei em. ajankohtina pääse kokeilemaan lyhytaikaista avoliittoa, on luuseri. Kansanperinne Satakunnassa ei tuntenut pääsiäisheilaa, pyhämiestenpäivä-heilaa eikä myöskään  jouluheilaa.
Minun suuret  saavutukseni heila-rintamalla  keskittyvät arkipyhiin. Lähes poikkeuksetta  olen  lyhyet ja pitkät ihmissuhteeni luonut  tavallisuuden ja arkipäiväisyyden  ohjaamana. Harvat yritykseni juhlaheila – rintamalla ovat olleet  katastrofeja.
Erityisen  suuri  epäonnistuminen minua kohtasi  Säkylän Eenokilla juhannuksena 1971. Väkeä oli paikalla sankoin joukoi. Puhuttiin jopa 8000 juhannuksen viettäjästä. Luku tosin vähän vaihtelee, sillä joka juhannus Eenokilla myös kuoli muutama juhlija. Vakaa uskomme oli  myös se, että  tuhansissa teltoissa laitettiin alulle uusia juhlijoita.
Loppyöstä sitten tapasin ulkolavan kaiteella  maailman söpöimmän ruskeasilmän. Hänellä oli ruskea kihara Maria Schneider -tyyppinen tukka, ruskeat silmät , ruskea mokkatakki ja  Maria Schneider tyyppinen  pilke silmissään. Olin myyty mies. Yllättävintä oli se, että hän  viihtyi seurassani ja tunsimme heti jotain  suurta sukulaisuutta.
Rämmimme  yhdessä siinä ulkolavan kaiteella sitten  läpi darwinistisen  pariutumisviidakon. Raivattiin  tieltä joitakin  esteitä . Vaihdettiin  etunimiä, kyseltiin asuinpaikkoja ja mietittiin kuumeisesti seuraavaa siirtoa. Kävi ilmi, että tyttö on Turun seudulta. Kävi ilmi, että itseasiassa tyttö on paikakkunnalta, jonka tunnen hyvin. Huomattiin sekin, että molemmat olemme  puoliksi kannakselaisia. Ja että  vanhempamme käyvät samoissa sukujuhlissa.
Ja että olemme pikkuserkkuja. Ilmeisesti.
Mietittiin siinä sitten kaksistaan, että mitä on jo ehditty tehdä ja mitä pikkuserkkujen yleensä  kannattaa yhdessä tehdä. Todettiin, että kun ei sentään olla aatelisia, vaikka samasta saksalaisesta merirosvosta periydymmekin, ehkä  annamme asian olla ja metsästämme  muilla saalistantereilla.
Olisin siis ehkä saanut juhannusheilan, mutta siitä väkijoukosta minä pöljän tuurillani valistin pikkuserkkuni. Ajattelin kotimatkalla, että olen minä kumma kummajainen. Ajattelin sitäkin, että Jumala piruuttaan  roudasi pikkuserkkuni  sinne  minua kiusakseni. Tai sitten se oli itse Lusiferus.
Advertisements