Susi nimeltä Sibelius

by Michael Tillman

Olen miettinyt koko Juhannuksen  komisario Jean Babtiste Adamsbergin  asioita. Tietenkin  olen miettinyt myös  viikon vanhan  tyttärenpoikani  asioita, mutta  en sentään taukoamatta  ja koko aikaa. Adamsberg on sikäli vielä tällä hetkellä kiinnostavampi, että hänestä on enemmän tekstiä ja hänen toimintansa on arvaamattomapaa kuin tyttärenpoikani.
Tyttärenpoikani kuulemma nukkuu, syö ja kakkaa.
Fred Vargas ei ole kirjoittanut dekkarisankarinsa kakkaamisesta mitään ja hyvin harvoin  sankari edes nukkuu. Aika usein komisario syö jotain, mutta pääasiassa hän miettii.
Nyt luen  KURITON MIES NURIN -kirjaa. Se ei ole Vargasia parhaimmillaan, eikä siinä Adamsberg pääse oikein oikeuksiinsa, mutta kirjassa on yksi elementti, joka tekee siitä kiinnostavan. Adamsberg astuu esille vasta kirjan puolivälin jälkeen. Ja hän astuu, koska Camille, nuori nainen  vuosien takaa tulee häntä siihen pyytämään. Adamsberg on tietenkin  vanha pieru, joka toisi Camillelle  kaikki maailman asiat ja kuun taivaalta  kahdessa viikossa.  Camille pelkää uutta pettymystä. Ja kaiken takana on rikos. Rikokseen on sekaantunut myös Ranskan alpeilla asusteleva susi nimeltä Sibelius.
Juhannukseni on juuttunut siihen kohtaan, jossa Adamsberg istuu joen rannalla Avignonin kaupungissa. Viereen astelee Camille. Olen juuttunut kirjaan pysyvästi. Olen uusinut lainani jo 5 kertaa. Minun on pyydettävä kirjastotoimen johtajalta, josko he laittaisivat  kirjan poistomyyntiin, jotta voisin ostaa sen itselleni eurolla. Irtisanotulla ei suurempia rahoja ole käytössä.
Luen kohdan yhä uudelleen ja toivon, että Adamsbergin  tolvana ottaa  hetkestä vaarin ja korjaa potin kotiin. Hän on kuitenkin  tehnyt suuret virheensä ja naisista suurin, Camille,  seisoo hänen edessään. Kaikki olisi helppoa, jos Camille olisi tavallinen ja Fred Vargas olisi tavallinen. Kaikki he ovat kuitenkin pelottavan ainutlaatuisia ja  saavat minut juuttumaan paikalleni.
Taidan opetella komisario Adamsbergin maneerit ensi keskiviikon työhaastatteluun. Asiaan vihkiytymättömille voin kertoa, että komisario Adamsberg on sekoitus televisossa seikkailevaa tohtori Housea, Jeesusta, Tuntemattoman sotilaan Koskelaa ja ristillä roikkunutta Barabasta. Niillä eväillä voin ehkä jopa hätkäyttää valintakomiteaa.
Nauttikaa tunteesta. Mikä tunne se sitten onkaan. Minä nautin joka hetkestä
Mainokset