Lehtimaja

by Michael Tillman

Pitäisi lähteä  juhannuskoivujen hankintaan. Jotain  olisi hyvä saada oven pieleen, sisälle ja saunaan. Tänä vuonna ei ehkä vielä kannata tehdä lehtimajaa, mutta  pian on sekin edessä.
Edessä on myös  viisi viikkoa vuosilomaa.
Lehtimajassa olisi kiva  lueskella ja  oleskella.  
Minulle ja sisaruksille tehtiin joka juhannus lehtimaja. Se oli mukava laitos, jossa  oli  juhannuksena  monensortin touhua ja leikkiä.  Tuulella se antoi vähän suojaa, auringonpaisteella varjoa. Se suojasi myös  aikuisten katseilta. Samalla se oli oma tila, jota aikuiset eivät voineet omia.
Lehtimaja rakennettiin niin, että neliön muotoon  laitettiin  majalle seinät noin 2 m korkeista  koivuista. Isä haki niitä  pellonreunoista  traktorikuormallisen. Sitten  niitä iskettiin suoraan linjaan noin 20 cm välein niin pitkälle, kun ajateltiin yhden seinän  ulottuvan. Seuraavaksi  työtä jatkettiin 90 asteen kulmassa ja taas tämä toistaen, kunnes lopputuloksena oli neliö, johon oli jätetty ovi -reikä jollekin seinälle.
Epäilen virityksen  olevan osa karjalaista kulttuuria. Epäilen, että äitini on keksinnön kulttuuriperintönä kannakselta Satakuntaan siirtänyt. Ensi vuonna saatan ehkä siirtää perinteen tänne Keski-Suomeen. Vuoden ikäinen peikkopoika  kaipaa taatusti itselleen  mukavaa ja rauhallista  soppea, jossa papan kanssa  voi rauhassa miesten juttuja  jutella.
Kuten huomaatte, isoisä – jutut  ovat edelleen pinnalla vahvasti. Tänään ei TA:lle uhrata ajatuksia. Eilen laitoin pojalle postin välityksellä lukukirjan  ankapoikasesta, joka muuttuu  soreaksi valkojoutseneksi. Poika puhelimessa jo minua kiitteli iloisin äänähdyksin. Aamulla sieltä tuli virnuileva  valokuva multimediana. Sitä vaan tässä ihmettelen, että kuka kehveli on ehtinyt ostaa pojalle jo kännykän ilman papan lupaa.
Ja merkkipäiviä  on tulossa. Poika  täyttää huomenna viikon. Tuntemattomassa Sotilaassakin sen ikäistä poikaa rakastettiin jo  suunnattomasti. Ja rakkaus vain lisääntyi, kun pojalle tuli ikää lisää. Taitaa tässä allekirjoittaneen tapauksessa tapahtua  samalla tavalla. Ainakin pojan pihinää oli eilen mukava kuunnella puhelimessa.
Pitäisi ehkä VAUVA-lehden  keskustelupalstoille  liittyä ja  nuorilta naisilta kysellä vähän sitä, missä vaiheessa heidän  lapsensa kätisyys tulee ilmi. Olisi mukavaa  hankkia pojalle  golf-mailat, mutta kun niissä pitäisi tietää tuo käsi juttu ja  nuorenmiehen  äitilinja vilisee suorastaan vasenkätisiä ihmisiä.  Olisi  hyvä myös tietää nuorenmiehen mailanopeuksista jotain, jotta pystyisi valitsemaan  settiin sopivan jäykät varret.

Mutta muutenkin voisi olla  mukavaa seikkailla VAUVA-lehden  palstoilla ja  osallistua keskusteluun. Uskoisin, että voisin olla suuren tukena  nuorille naisille monissa lapsiperheen  ongelmissa. 

Tää karkaa nyt jo lapasesta. Taidan lähteä  kylille katselemaan ihmisiä. Sitten leikkaan  nurmikkoa työnnettävällä leikkurilla, jotta en syyllisty liikennerikokseen. Hukkumisen vaaraa minulla ei ole. Residenssi sijaitsee 200 m korkeuskäyrällä ja  korkeuseroa lähimpään vesistöönkin  on 50 m. Etisyyttäkin on sen verran, että ei edes  polkupyörällä viitsi lähteä hukkumaan.. Kokkoa ei polteta. Autolla ei ajeta. TA:ta  ei muistella. 
Saatan käydä golf-kierroksella. Voin vakuutta, sekin on hyvin turvallista. Vaarallisinta  on ehkä se, että aion  lukea Fred Vargasin dekkaria ja kukaties  intoudun samaistumaan  komisaario Adamsbergiin. Silloin minusta saattaa  tulla haaveileva ja mystinen juhannuspoitsu, joka  ei enää vastaa  tekemisistään.
Mukavaa  kesäpäivän tasausta kaikille lukijoille. Elämme aikoja, jolloin Johannes Kastaja menetti päänsä, koska eräs kuvakaunis nainen niin halusi. Muistakaa se. Halukkaat naiset ovat vaarallisia.
Advertisements