Satakunnan loppufiilistely

by Michael Tillman

Työsuhteen irtisanomisesta on nyt kulunut tasan viikko. Sataa vettä . Samalla tavoin satoi vettä  viime perjantaina. Sen perjantain ja tämän perjantain ero on kuitenkin se, että nyt olen isoisä, joka on kuullut puhelimessa lapsenlapsensa jokeltelua.
TA ei voi koskaan kuulla selalista jokeltelua, sillä TA ei ole fyysinen olio, vaan organisaatio, instituutio. TA:n edustajat tietenkin voivat  kuulla sellaisia ääniä. Ne olkoot heille rakkaita ja tärkeitä. 
Pienenä ihmettelin, miksi  kissaemo raapi minua, kun yritin ottaa kissanpentua itselleni ja silitettäväksi. Nyt en enää ihmettele. Emot, nuo tunteissaan väkevät, ovat sangen vaarallisia vastustajia, kun  on kyse heidän jälkikasvustaan. Tosin isoisät ovat lähes yhtä vaarallisia. Tänään esittelin peikonpoikaa kansainvälisen pörssiyhtiön paikallistoimiston väelle. Etenkin naisväelle tuotti  suuria vaikeuksia pysytellä hameissaan. Tuskin koskaan olen elämässäni saanut niin paljon myötätuntoa ja halauksia.
Sain myös kutsun  työhaastatteluun. Sellainen lämmittää mieltä ja kieltä. Minut kutsuttiin haastatteluun, koska on nähty, että minä olen potentiaalinen  ja kiinnostava ihminen. Minä taas olen  hyvin kiinnostunut kyseisestä tehtävästä, sillä siinä tehtävässä tarvitaan sitä ainoaa osaamista, jossa koen olevani aivan ylivertainen. Kyseisessä tehtävässä on kuitenkin  myös muita kiinnostavia piirteitä. Se pitäisi esimerkiksi ottaa vastaan jo 1.7. eli viikon kuluttua. 
No, ei nyljetä supikoiraa ennen kuin on saatu siitä henki  irti. 
Lupaavaa on kuitenkin se, että olen hakenut TA:n käynnistämän prosessin aikana kahta työpaikkaa ja molempiin olen saanut myös haastattelukutsun. Ensimmäisen paikan olisin saanut, mutta en ottanut. Saapi sitten nähdä, miten käy tämän toisen kanssa.
Elämme siis jännittävää jussia.
Enkä minä teitä lukijoita hylkää. Kuka nyt perheensä hylkäisi. Kuuden vuoden aikana  olen saanut täällä osakseni myötätuntoa, ymmärtämistä, tukea, rajojen asetatmista, kasvatusta ja ylistystäkin. Semmoisella listalla  kasvatetaan lapsia yhteisön jäseneksi. Miksei siis myös aikuisia vanhoja pieruja.
Olen siis kotona. Olen saanut työhaastattelukutsun ja eräs toinenkin taho on ilmaissut huolensa siitä, että he kipeästi tarvitsisivat  palveluksiani.. Juhannus näyttää  sen tähden tänä vuonan erityisen kiinnostavalta.
Raportoin  myöhemmin lisää. 
Advertisements