Suora perä päälle
by Michael Tillman
Automiehet tietävät sen, että kun kulkuväline on saatu vauhtiin, vaihdelaatikosta taikka perävälityksestä voidaan valita ” suora”. Matka on joutuisaa. Ennen muinoin, kun traktorien vetävät perävaunut oli tehty kuorma-autoista, erityisen suosittuja kärryaihioita olivat ne kuorma-autot, joiden perävedosta taikka vaihdelaatikosta löytyi ”suora”. Silloin saattoi traktorin moottorilla voimansiirron välityksellä piiskata yhdistelmää huomattaviin nopeuksiin. Olen nähnyt yhden Nuffin – yhdistelmän työntäneen perävedon avulla itsensä kuuden metrin korkeudelle mäntyyn.
Minä olen heittämässä elämässäni nyt ” suoraa” pesään. Urheilutermejä käyttäen katsomme sitten, mihin se riittää. Viime perjantaina työnantaja kannusti minua tähän toimeen latomalla irtisanomislapun kouraan vesisateessa klo 15.00. Työsuhteen pituudeksi tuli 34 vuotta. Ihmispoloiselle jäi sopivasti aikaa viikonlopun ajan pohtia asiaa kaikilta kanteilta. Koska edelleen minua sitoo lojaalius – vaatimus työnantajaa kohtaan, en selosta teille tarkemmin niitä ajatuksia, joita mielessäni pyöri. Totean vain, että yksityisellä sektorilla kyseiset toimet hoidetaan maanantaina.
Päätin sensijaan laittaa loikkarin päälle. Loikkarihan on tavallaan tuon ” suoran” välityksen synonyymi, paitsi, että loikkari voi olla alle yhden. Loikkari on parhaimmillaan Volvo Amazonin kolmonen. Loikkari laitetaan päälle käden liikkeellä, joka ulottuu kauas oikealle, lähelle apukuskin salattuja puutarhoja.
Uusi vaihe elämässä on siis alkamassa.
Keskityn tulevaisuudessa siis uusiin asioihin. Tulevaisuudessa kirjoituksissa käytän työnantajasta lyhennettä TA. Tai termiä ” NE”. TE -lyhenne säästetään edelleen hurmaaville naisille.
Lähden kohta pelaamaan golfia. Olen ainoa pelaaja TA:n meidän yksikkömme henkilöstössä. Ja hyvä niin. Emme törmää tarpeettoman usein.
Aamulla lähden Satakuntaan. Ennen lounasta seison jo meren äärellä paikassa, josta melkein näkee aavaa merta. Aavan meren tuijottaminen saa ihmisen rauhalliseksi. Illalla menen savusaunaan ja kuuntelen hiljaista huminaa.
Perjantain jälkeen on tapahtunut nyt jo uskomattomia asioita. Eilinen ei tuonut loton päävoittoa, mutta muuten viikonloppu on tarjonnut joka päivä runsain mitoin niitä asioita, joita pidetään lottovoittoakin suurempina. TA:n on yhä vaikeampaa kamppailla muun todellisuuden kanssa. Ei se kovin mallikasta ole ollut tähänkään asti, mutta tästä eteenpäin se todellisuus menettää hohtoaan päivä päivältä.
Asia ei tietenkään ole työn vika. Asia on työorganisaation vika. Työ on hienointa maailmassa. Tai sanotaan nyt, että kolmanneksi hienointa.
Nyt siis laitetaan suora perä päälle. Kuten automiehet hyvin tietävät, suorassa perässä oli usein se ominaisuus, että se vähän ” huusi”. Minäkin tulen käyttämään tulevaisuudessa vähän suurempaa ääntä ja kovempia ilmaisuja. Sitä mukaa, kun etäisyyteni Niihin kasvaa.
Ryhtykää valikoimaan juhannuskoivuja. Tehkää lapsille lehtimaja. Yrittäkää laittaa auringossa maannutta kyykäärmettä tyhjään viinapulloon pelkin käsin. Asioita on tekemättömänä vaikka kuinka.
Mainokset
Niin,On se outo tunne. Riepoo katsella ohjelmia joissa ihminen lähtee työyhteisöstä eläkkeelle. Työkaverit ja esimiehet kehuvat antavat kaikenlaisia kävelykeppejä sun muita läksiäislahjoiksi ja ihmetellään miten nyt sinua ilman pärjätään.Tule käymään aina välillä, -sanotaan.Itse sain soiton ja pyydettiin käymään, kun arvasin mikä on asia sanoin että laita kirjattu kirje tulemaan mieluimmin. Minulla oli 13-vuotta täynnä mutta halusivat käyttää menettelyä jossa irtisanomisaika on vain 2 kuukautta.Minun tilanne on sikäli ongelmallinen että koska en ole syntynyt 8 kk aiemmin tai en saanut olla töissä 8kk kauemmin, tipahdan outoon välitilaan ensi vuonna ja se on mielessä ihan jatkuvasti.
Että se yt-kidutus sitten päättyi sinun kohdaltasi, voit puhua Niistä kohta imperfektissä. Minulla oli semmoista epämääräistä aikaa ihan nelikymppiseksi asti. Satunnaishommia, pätkiä, onnetonta ja surkeaa yrittäjyyttä, ja sen jälkeen kun virkaan pääsin, olen antanut Työlle suuren arvon. Niille en ole antanut koskaan. Ja taas niille, josta käytät muotoa TE, olen antanut, annan ja tulen aina antamaan suuren arvon.
Mikä on toiseksi hienointa? Sen ekan luulen tietäväni 🙂
Minulle pistivät lapun kouraan vuosi sitten. En ole sinne takaisin kaivannut. Nyt vihdoin alkaa ainainen kiireen tuntu hävitä.Minun lapsuudenympäristössäni loikkari oli nimenomaan "ylivaihde", siis isompi vaihde kuin se, jossa oli suora välitys. Sellainen oli vain joissain amerikkalaisissa autoissa.
Tulen tänne alas kirjoittamaan, kun en tiedä, onko kommenttini sovelias tähän tilanteeseen. Tätä kokemaasi olen viime aikoina kokenut vanhemman näkökulmasta. Aavistan siis jotain tuosta tunnemylläkästä, mutta se ei ole varsinainen sanomani – tällaisena pitkäaikaissivultakurkistajana.En osaa sanoa eikä minun kuulukaan osata sanoa, mutta koen kuitenkin, että ajoituksessa on jotain vivahdusta Taivaan Isän vilkutuksesta tai sitten pikkupiruilusta, kun kaiken tämän keskellä olette saaneet nähdä uuden elämän ihmeen. Isovanhemmuus vetää joka tapauksessa hiljaiseksi. Se on sitä ansaitsematon armoa, josta puhutaan suurilla kirjoimilla, mutta koetaan pienenpienissä varpaissa ja sormenpäissä…
MMNiinhän se on. Tuolla tavalla minäkin olen asioita ajatellut.Tässä nyt taivalletaan ja odotellaan, mitä kaikkea muuta sisältyy niihin tulevaisuuden suunnitelmiin, joita vuokseni ja minua varten on jossain tehty.Aika jännittävää…