La Guita

by Michael Tillman

Isäntä sanoi, että saunaan voisivat ensimmäiset mennä. Sillä oli toisessa kädessä sangollinen kylmiä olutpulloja ja toisessa kädessä  se piti lahjaksi saamaansa sherrypulloa. Se piti siitä hyvää huolta.
Nuoret miehet riisuivat vaatteitaan tottuneesti. Ne olivat joutuneet Suomessa jo pari viikkoa saunomaan ja perehtyneet siinä lomassa olueen ja kirkkaisiin juomiin.
         Mukavia poikia
Isäntä aukaisi pullon ja tarjosi minulle. En sen lahjapullosta osannut maistiaisia ottaa. Sanoin, että minä ajan.
Saunasta alkoi kuulua vierasmaalainen  laulu. Isäntä sanoi sen laulun tunnistavansa, sillä sitä oli suomalainen miessolisti laulanut 70 –luvulla semmoisissa tilaisuuksissa, joissa oli  muisteltu sisällissotien sankareita. Minä muistelin kappaleen sointuja ja sitä, miten käsi vaihtaa paikkaa otelaudalla niin, että kuulija voi kuulla sormen liikkeestä  syntyvän pienen äänen.
         Elämä on julmaa
         Oletko koskaan lukenut Lorcaa ?
         En.
         Minä se pienenä luin sitä paljon.
Sanoin isännälle sitä asiaa arvostavani paljon. Se joi kuivaa sherryä pullon suusta ja usutti meitä saunaan vieraiden perään. Se sanoi kysyvänsä nuorilta miehiltä Lorcasta.
Pimeässä saunassa laulu yltyi. Isäntä puhui kömpelöä englantia. Vieraan eivät siitä mitään ymmärtäneet, mutta nyökyttelivät kovasti. Jalkapalloilijoiden ja oluen avulla saatiin keskustelu käyntiin.
Suomalaiset pelaajat oli äkkiä käyty läpi. Saunaan tuli hiljaisia hetkiä ja hiljaista puhetta. Päättelin siitä, että minusta ja isännästä puhutaan.
         Meistä vissiin puhutaan
         Osaavat aika huonosti kieliä.
Ajattelin, että aavistan kiinaksikin sen, jos olen jonkun mielessä ja puheessa.
Oli pakko kaivaa saunavihdat esille. Niiden avulla saatiin osa nuorista miehistä järveen ja pukuhuoneeseen.
Isäntä selitti nuorille alakuuta ja yläkuuta ja sitä, missä vaiheessa koivusta piti oksa taittaa vihtaa varten, että se vihta hyväksi tulisi. Isäntä otti sherryä  kielitaitonsa tueksi ja  selitti nuorille miehille vihdan sitomista.  Se käytti demonstraationsa  apuvälineenä pullon kaulaa.
Viimeiset vieraan lähtivät järveen. Isäntä sanoi minulle, että suuri meteli ja mökä näistä kansainvälisistä ihmisistä lähtee parilla pullolla olutta. Se piti semmoista asiaa hienona juttuna ja sanoi se olevan edullistakin. Meidän  pimeässä  luterilaisessa ilmastossa  mies tarvitsee  koko pullon kirkasta ennen kuin sitä mitkään asiat  edes hymyilyttävät.
Saunottiin hiljaisia löylyjä.
Saunan eteisessä ei ollut ketään. Rannasta kuului mekastus. Käytiin  pesemässä itsemme  järvessä. Jätettiin ne äänet sinne ja käveltiin pukemaan mökkiin.
Levittelin syömisiä pöydälle. Ajattelin, että oma porukka putsaisi pöydän varttitunnissa, mutta näiden kanssa tähän menee vielä kaksi tuntia ja sitten vielä  pari tuntia ajoa  kaupunkiin läpi pimeyden.
Isäntä otti sherryä aperitiiviksi. Se muisteli varkain juoneensa pienenä poikana isoäitinsä Santa Lucia – pullosta pieniä maistiaisia. Sanoin sille, että se taisi olla Madeiraa ja kotoisin ihan eri maasta kuin Lorca ja se sen  kourassa  oleva sherry.
Se ei pitänyt puhettani  pahana, vaan kiitteli. Se sanoi niin monien maiden juomia elämässään maistaneen, että se ei osannut kaikista eroa tehdä. Se puhui seuraavaksi rommista ja Kuuban sikaritytöistä, jotka  patukat  pyörittelevät  reisiensä sisäpintoja vasten. Se sanoi minulle laajastikin tutustuneensa eri kansojen ja kulttuurien  juomiin ja nautintoihin.
Sisään  ryntäsi Xavier. Se oli vaalea. Tunsin sen siitä.
Se puhui  ja huusi nopeasti espanjaa ja oli hätääntyneen  näköinen. En saanut sen puheesta selvää. Se  pyyteli apua, sen ymmärsin. Ajattelin, että järvessä makaa nyt vieras mies. Se höpötti saunasta ja saunasta ja Franciscosta ja Montsesta.
Mentiin  saunalle.
Pukuhuoneen lattiaa oli purettu lautoja irtivääntämällä. Nuoren Jeesuksen näköinen mies oli kontallaan maassa ja itki. Näin, että se hakee jotain maasta. Xavier näytti minulle kaulassaan olevaa kultaista ketjua. Näin, että Franciscolla ei sellaista ollut. Se yritti omaansa etsiä lattian alla olevan rojun seasta, mutta näin, että se sekoittaa kaljapullonkorkkeja, sammalia ja  muuta rojua niin, että pimeydessä on mahdotonta mitään löytää.
Sanoin isännälle, että pojan tyttöystävä on sen kultaketjun antanut. Sanoin, että siellä päin tytöllä voi olla nimenä Montse.
Isäntä seisoi puhumattomana. Se otti pullon tyhjäksi yhdellä ryypyllä ja käski Franciscon  nousemaan  ylös. Sen piti tarttua sitä olkapäästä, ennen kuin  se sai pojan havahtumaan. Poika nousi, sillä näin, että se  uskoi isännällä olevan jonkun taikatempun takataskussaan, jolla se taikoo kultaketjun  lattian alta romun seasta esille ja pelastaa hänen elämänsä ja suhteensa.
Isäntä ohjasi pojan  rauhallisesti ulos saunan eteisestä ja sitten se näytti humalaisella eleellä muillekin vieraille, että siirrytään ulos nurmikolle. Mentiin  kaikki.
         Isäntä otti  sangosta  oluen. Katsoimme sen liikkeitä. Vieraan seisoivat hiljaa  kehässä.
         Minä etsin sen päivänvalossa. Lähetän sitten perässä.
Sitten  isäntä meni  saunan eteiseen. Me jäimme  odottamaan ihmettä. Odotin, että se hakisi vahvaa rautalankaa ja tekisi siihen  koulun ja  löytäisi sen ketjun ja että kaikki epätoivo kaikkoaisi pois.   Kuulin äänestä, että se ryhtyi sovittamaan lattialautoja paikoilleen, eikä aikonutkaan ihmetekoja tehdä.
Francisco  ryntäsi saunalle ja heittäytyi  maahan. Se ryömi matalana kuin käärme rakennuksen alle ja alkoi itkeä  ja vaikerrella suureen ääneen. Se huusi jotain, ja joukosta juoksutettiin sille  sytkäri, että se näkisi  erottaa pullonkorkit kultaesineistä. Saunan eteisessä isäntä hurjistui valosta ja liekistä. Se kantoi lämmintä pesuvettä saunasta kahdella sangolla ja kaatoi sitä  lattian  raosta alas etsijän niskaan. Se kantoi kaiken veden saunasta.
Kirottiin ja huudettiin monen ihmisen voimin ja monella kielellä. Francisco lupasi mennä hirteen. Ymmärsin sen siitä, miten Xavier  piti  leukaansa  kohotettuna ja riiputti kieltään ulkona
Minä sanoin niille, että vamos.  Ne nyökkäsivät totisina. Itkevää Franciscoa oli hankala saada  pukemaan. Se oli saunareissulla  tullut  paljon likaisemmaksi, mitä se oli tullessaan. Xavier hoivasi ja höpötti Franciscon korvaan lohduttavia sanoja.
Kannettiin autoon vaatenyyttejä.  Yritin kiittää isäntää vierailusta, mutta se ei suostunut minulle kättä antamaan. Näytettiin rivoja merkkejä ja eleitä ja isäntä näytti hirvikokeen kylmälaukauksia vielä siinä vaiheessa kun autot jo liikkuivat.
Autossa sanoin  nuorille miehille, että Tampereella  oli joskus semmoinen  ravihevonen, jonka nimi oli Vamos. Sanoin niille  vielä senkin, kuka sitä hevosta  yleensä ajoi ja millaisia aikoja se  juoksi. Näin niiden ilmeestä, että ne tiesi Tampereen.



PS:

Tämän päivän tarina on sikamaisen huono  ja tyhjänpäiväinen  ja ontto. Syy on tietenkin kirjoittajan, mutta  osittain myös elämän. Tämä päivä on ollut huono.  Olen tuskaillut hammaslääkärin  tuolissa.  Olen sekoillut kaupoissa. Olen  laiskotellut  ja tuhlannut koko päivän . Sen lisäksi  kirjoitin huonon tekstin, ja julkaisen sen, jotta näkisitte kaikki, miten huono päivä minulla  oli.

Päivän kruunasi  Saarioisten  tarjouspizza. Oikea laattojen laatta. 

No,  hyvä on kuitenkin tietää, että tästä voi ihminen päästä vain ylöspäin.

Ehkä päänuppi alkaa myös vähitelleen  tyhjenemään lepakoista.
Advertisements