Syyskuu

by Michael Tillman

Paavola meni käytävään ja  mietti, kenelle voisi  ilmoittaa postista. Ihmiset olivat kokouksissa ja kaupungilla ja seminaareissa. Ovia oli paljon kiinni. Osa oli vielä lomilla. Hän  käveli pitkin käytävää ja toivoi, että ei joutuisi jakamaan  asiaa  kenenkään yhdentekevän kanssa. Hän halusi tämän jakaa jonkun tärkeän ihmisen kanssa.
Hän ei löytänyt ketään koko käytävältä. Huoneet olivat lukossa, ihmiset menossa, lappuja oviin liimattuina. Post it. Hän oli yksin töissä tänään. Kaikilla muilla oli säästettyjä vapaita ja muita juttuja.
Paavola tunsi voimattomuutta ja yksinäisyyttä. Hän  meni huoneeseensa ja katsoi postin  mukana tullutta  lappua. Hän oli nyt saanut viimein omansa Niemistöltä. Hän oli jo hetken toivonut, että sitä ei  tulisi, mutta toisaalta hän oli onnellinen, että se  oli myös hänelle lähetetty. Häntä pidettiin nyt vertaisena, eikä kukaan voisi  ajatella, että hänet on säästetty tältä  jutulta jonkun syyn vuoksi. Olen turvassa toisten kanssa samassa veneessä.
Paavola katsoi lappua.
         Suuri kanahaukka  lentää viimeisenä päivänä  tämän kanatarhan päällä ja  iskee sieltä taivaasta  niskaamme. Autuas se, joka silloin omistaa  kirkkaan ja kimmeltävän,  sinertävästä lasista  tehdyn tyhjän  viinapullon. Sillä voi saalistajan karkottaa. Ripustakaa siis  huoneittenne  nurkkaan  kiiltävät  ja kimmeltävät cd –levyt  taikka  viinapullot. Autuas se, joka säästyy ja tämän uskoo.
Muiden lapuissa oli puhuttu myös tuhosta, mutta kanahaukasta  ei  kukaan ollut maininnut mitään. Mäkisen  lapussa oli varoitettu monistuskoneessa asuvasta  Baabelin portosta, joka  luikertelee sieltä Mäkisen kimppuun ylitöiden  synkkinä hetkinä ja vie Mäkisen lapsilta isän. Moni sanoi, että Mäkinen oli sen jälkeen ollut ylitöissä entistä useammin.
Niemistöä oli käsketty lääkäriin jo viime viikolla. Se oli kieltäytynyt sinne  menosta ja sanonut olevansa ihan terve. Käytävällä oltiin kuitenkin sitä mieltä, että sen syöpä oli nyt uusinut ja että etäpesäkkeet olivat nousseet aivoihin asti.
Häntä ahdisti  tyhjä käytävä ja Niemistön huoneen ovi. Hän pelkäsi   ovea ja sitä, että se avautuu.  Hän ei ymmärtänyt, mitä hän olisi sanonut Niemistölle, jos se olisi äkkiä tullut ulos huoneestaan ja kävellyt Paavolan huoneen ovelle ja jäänyt siihen nojamaan.
Hän ajatteli, että hänen silmänsä alkaisivat vaeltelemaan pitkin nojaavaa miestä  ja tutkimaan löytyisikö  taudista ulkoisia  merkkejä. Hänen katseensa  juuttuisi  Niemistön  käteen ja siinä olevaan märkivään haavaan ja  haistaisi miehen ympärillä leijuvan kuoleman hajun. Pitäisi naurahtaa ja avata ikkuna jollakin tekosyyllä.
Töistä ei tullut mitään. Paavola ajatteli Niemistön nyt lopulta sitten kuolevan. Ruumis kylmenee, se viedään kylmään kellariin ja sitten sieltä hautaan. Haudassa syöpä ei enää etene.  Joku kerää mustaan jätesäkkiin Niemistön tavarat työpöydän laatikoista. Pikkujouluissa jo humalaisessa sketsissä  kirjoitetaan  lappusia esimiehistä.
Paavola ajatteli, että  toisen kerroksen  varastossa on suuri pahvilaatikko, josta ne kusipäät  tekevät tietenkin  monistuskoneen. Laskentapuolen Asikainen laitetaan  pukeutumaan naiseksi  ja  sieltä laatikosta se sitten  työntelee lappuja ja kirjoituksia pienestä raosta, kunnes viimeiseksi  tunkee itsensä ulos sieltä niin, että sen vaimon minihame nousee korviin asti ja sukkanauhat paukkuvat, kun ne jäävät kiinni pakkauslaatikon kömpelösti leikattuihin reunoihin. Asikaisella  on musta peruukki,  joka myöhemmin yöllä saksitaan lyhyeksi, kun Asikaiseen  on tullut syöpä ja solumyrkyt vieneet hiukset.
Hän otti pöydältä tyhjän paperin eteensä. Varpushaukka  tuli paperille ja söi varpusen. Paavola ajatteli, että semmoinen  kirjoitus tarkoittaa pahaa ihottumaa, ei sen pahempaa. Paavola vaihtoi kynää ja laittoi varpushaukan iskemään pihaoravan kimppuun. Sekään ei tuntunut Paavolasta vielä miltään. Hän vaihtoi varpushaukan tilalle merimetson. Hän kirjoitti sen paperille, jotta ei hukkaisi eläintä, sillä hän huomasi merimetson viehättävän häntä enemmän kuin  Niemistön kanahaukan.
Hän käänsi paperin ja laittoi  merimetsojen armadan  lentämään pitkin  kauppakadun  jokiväylää. Hän kirjoitti paperille niiden valkoisen ulostuksen ja sen , miten se valui pitkin  yhtiön liikemerkin pintaa ja putosi siitä pääoven  eteen jalkakäytävälle.
Hän ihmetteli kaikkia asioita, jotka hänen päässään pyörivät. Hän mietti pääoman kiertonopeuden kaavaa ja toivoi, että se olisi palauttanut hänen ajatuksensa tähän aamuun ja tähän huoneeseen. 
Mainokset