Kvarttaali

by Michael Tillman

Baarin tuulikaapissa kolisteli asiakas lumia  kengistään. Ajattelin, että  kaupungissa  semmoiseen ei enää kukaan ryhdy. Lumet tuodaan sisälle liikkeeseen ja tavarat varastetaan mukaan  ulos mentäessä.
Kahvi oli kuumaa.
Selasin puhelimen navigaattoria ja yritin saada siitä  ulos tietoa, koska minun pitäisi  olla tien päällä ja koska perillä. Vielä minua kiinnosti se, millä tiellä minun pitäisi olla.  Tuulikaapista työntyi  vanha mies sisälle.
Se tuli paljon helpommin kuin minun kaipaamani tieto. Tuulikaapin ukko meni tiskille ja tilasi olutta. Minä yritin seuraavaksi saada  ulos puhelimesta  tilinpäätöstietoja. Mäkinen oli ne  kiireessä lähettänyt aamu viideltä, kun oli ne  saanut ensin yötä myöten selville ja siihen muotoon, että niitä kehtasi  näyttää. Mäkinen oli sanonut, että vielä luvut eivät näyttäneet kovin pahoilta, mutta ensi kesänä ne voisivat  pilata rahoittajapankin  toimitusjohtajan kesäloman. Mäkinen oli vielä yöllä sanonut, että kauppakorkean  simulaatioharjoituksissa noilla luvuilla  parhaan tuloksen yleensä sai  rukoilemalla taikka ostamalla lottokupongin.
-Tässäkö on tilaa?
Ukko seisoi pöydän  ääressä ja katsoi minua. Sillä oli olutpullo kädessä. Katselin tyhjään baariin ympärilleni ja uudestaan ukkoa. Se haisi  kaksitahtibensalle, sätkätupakalle ja oluelle.
Nyökkäsin. Sanoin, että lähden aivan kohta.
-Vaan kukapa se pitkään.
Sen sanottuaan ukko istui  minua vastapäätä ja istuessaan  joi olutta pullosta. Hän lopetti juomisen samalla hetkellä kuin hänen takamuksensa kosketti tuolia. Minulle tuli siitä mieleen robotti asiakkaan huonekalutehtaassa. Se robotti oli muistuttanut  kurkea keväisellä pellolla. Muistin, miten robotti oli aitauksessaan keikistellyt kuin oikea lintu. Se oli suihkutellut lakkaa suustaan ohi matelevien  tuolien  päälle. Se oli keikistetty ja kiertänyt ja kaartanut  ja suihkutellut  lakkaa joka puolelle  tuolia niin, että oli syntynyt siisti kerros lakkausta tuolin pintaan, mutta  yhtään valumatippaa en ollut nähnyt. Minulle oli sanottu, että jos valumatippa syntyisi, työnjohtaja  sammuttaisi robotin, erottaisi robotin  sähköverkosta, kytkisi päävirtakytkimen  pois päältä ja  vasta sitten avaisi suoja-aitauksen portin. Portissa oli  rajakytkin, joka kolmannella tavalla teki  robotin vaarattomaksi ja tappaisi sen  tarpeelliseksi  ajaksi kivilinnuksi.
Sitten työnjohtaja ottaisi robotin sydämestä muistikortin ja veisi sen kortin kotiin. Kotona työnjohtaja laittaisi kortin tietokoneeseensa ja ohjelmoisi robotin keikistelyä  sekunnin  kymmenysosan verran  siihen suuntaan, että se ei sitä valumatippaa kerkeä suihkuttamaan. Koko yön robotti seisoisi pimeässä hallissa hengettömänä.
Ukko joi lisää kaljaa pullon suusta. Sen liikkeet olivat hallittuja ja ammattimaisia. Ukon  mallinnus tuottaisi ihanteellisien oluen juojan. Alkoholi ehtisi imeytyä tarpeeksi nopeasti vereen, sopiva röyhtäytys syntyisi  pullon loppupuolella ja juontiajan voisi ohjelmoida niin hitaaksi, että raavas mies ei liikaa humaltuisi ja saattaisi luoda olutta koko päivän ja olla hyvinkin tuottava asiakas baarille. Sellaisilla  asiakkailla  baarin tilinpäätösluvut olisivat hyviä.
–         Se tulee  vissiin huono  kesä.
Minä mietin, mistä se puhuu. Olin tekemässä lähtöä. Ajattelin, että jos laitan puhelimen taskuun, tarkistelen avaimia, katselen kelloa, niin se tajuaa, että olen lähdössä,  eikä me enää koskaan tavata tämän jälkeen ja tämä on kohtaaminen tammikuussa, josta ei mitään jälkiä jää mihinkään
Ukko kumartui alas. Ajattelin, että nyt se  köhii tupakkayskää, taikka oksentaa lattialle , taikka siltä putosi  sätkäpaperipaketti baarin lattian vesilammikkoon ja se sitä suree ja joutuu nyt sitten  sanomalehteä  käyttämään koko viikon, kunnes  työttömyysrahat maksetaan. Ajattelin, että minä nousen ylös ja kävelen  vessassa käymättä ulos, ettei se pääse minua vessaan  seuraamaan. Ajattelin, että  mistä se minut tuntee ja  tietää, että  firma on menossa nurin ja Annika ei pääse  kielikurssilla Skotlantiin ja että Liisa  oli ollut jo monta yötä pois kotoa, jossain  hotelliseminaarissa, jossa enkeliasioita oli pohdittu ja  yhdessä niiden tulemista ja parveilua  yritetty edistää.
Ukolla oli ahven kädessään.
Se näytti minulle sitä ahventa. Limainen kala oli sen kädessä ja luulin, että se sitä minulle tarjoaa iltapalaksi  kotiin viemiseksi.
Se kumminkin  piti sen itsellään, nosti sen kalan selkäevän pystyyn ja käski  minua laskemaan  sen kalan selkäevän piikit. Katsoin ympärilleni, ja laskin, kun ei kukaan ollut katsomassa. Ulkona satoi hiljaa pakkaslunta. Näin sen ikkunasta, joka oli ahvenen selkäevään takana. Sillä oli evässä 12 piikkiä.
Se kysyi minulta, mitä kaupunginherra arvelee  noiden selkäevään piikkien olevan? Minä ajattelin, että se on hullu. Vedin hanskat käsiini ja nousin, mutta katsoin sen mieliksi ahvenen selkää. Ukko keinutti ahventa niin, että valo lankesi teräviin piikkeihin eri kulmista. Ukko kysyi minulta piikkien väriä.
Kalan etupäässä piikit olivat kirkkaita ja kellertävän läpinäkyviä. Näin, että toukokuun piikki oli jo vähän tummempi, kesäkuun piikistä ei  enää tahtonut nähdä läpi ja heinäkuussa henkilökunnan  lomarahat olivat jo tyystin tyhjentäneet firman kassan. Loppuvuoden  piikit olivat sysimustia ja synkkiä kuin nokiset keihäät.
Minä katsoin ulos lumisadetta ja sanoin ukolle, että olin jo syksyllä päättänyt pitää lomani toukokuussa. Sanoin, että ei sitä paljoa ole, yrittäjällä mahdollisuutta  lomaa pitää, mutta  aina sitä viikko taikka pari  on mukava mökillä olla ja onkia veneessä.
Minulle oli  tullut siinä pöydän vieressä jotenkin hauras olo. Teki mieli puhua ukolle  lisää kesämökistä ja Liisasta ja kaikesta. Teki mieli kysyä, josko sillä olisi saunaa, jonka voisi lämmittää ja jonka  pukuhuoneessa voisi  juoda   viinaa pullonsuusta ja sen jälkeen  puhua asioistaan ilman, että niistä pöytäkirjoja tehtäisi.
 Nyökkäsin  ukolle. Nostin käteni hatun lippaan niin kuin  olin nähnyt  lännenelokuvissa tehtävän ja menin puhumattomana  ovesta tuulikaappiin ja tuulikaapista tuuleen. Ajattelin autolle mennessäni, että vien Mäkisen mökille  pilkille. Ongitutan sillä reiästä ahvenen ja käsken sen siitä  ennustaa firman kolmaskvarttaali. Ajattelin, että sen  uuden ahvenen mukaan tässä nyt sitten investointipäätökset loppuvuonna tehdään. Tätä  ensimmäistä ahventa ei lasketa. Se oli leikkiahven. Vasta seuraavasta  on lupa alkaa.
Mainokset