Tulen äärellä

by Michael Tillman

Eino sanoi, että öljyä oli kohta tilattava lisää. Se puhdisti esilämmityspoltinta karstasta ja oli musta ja mustanpuhuva. Esilämmityspolttimen kärjet olivat maksaneet sen mielestä ihan liikaa. Se sanoi nyt puhdistuksen jälkeen uunissa päästävän siihen 800 asteeseen, mikä oli jouduttu laittamaan ympäristölupaan. Vasta siinä lämpötilassa sai aloittaa itse polton.
Viime talvena Eino oli yhdistänyt talon lämmitysputket krematorion putkiin. Se käski olla asiasta hiljaa, sillä asiakkaat eivät olisi ymmärtäneet sitä, millä keinoin omistajat pysyivät talvella lämpöisinä. Tiehoitokunta oli laittanut Einolle 10 yksikköä asiakkaista ja kymmenen yksikköä tankkiautosta. Eino vihasi niitäkin.
         Hoitokunta on taas perkeleen  kateellinen.  Ilmoituksen olit laittanut hinnat.
         Pakko oli  laittaa.  Menevät muuten muualle.
         Tiehoitokunta vie meiltä kaiken tulon. Ja verottaja. Ne laskee öljyauton käynnit. Oli kuulemma viime vuonna ajettu meille 19 000 litraa polttoöljyä.
Einon tilillä olivat rahat loppu. Sen tiesi siitä, että se laittoi tiehoitokunnan syyksi rahattomuuden ja oli se laittanut niiden syyksi myös ihottumansa, joka oli kuulemma viime kesänä tiesuolasta sille tullut. Se oli ajattanut tankkiautoa kuusi kertaa melkein tyhjänä. Sanoi, että 200 litraa kerralla meille riittää, kahdelle vanhalle verevälle ihmiselle. Se oli tankkiauton miehelle sanonut, että me pidetään toisemme lämpimänä toisella tavalla.
Sanoin Einolle, että iltapäivällä on tulossa asiakkaita tuhkiansa noutamaan. Kysyin siltä, millä keinoin se nyt meinaa taikoa kolme kilon pussia koirantuhkaa, kun se oli eilen ne koirat kaivanut Rantavainion multaan ja hikisenä urakasta juonut eteisen komeron täyteen kaljapulloja.
Se nousi punaisena ja lähti ulos. Arvasin sen menevän pihasaunalle ja lapioivan kiukaan alta paperipusseihin koivuntuhkaa sen verran, että kaupunkilaiset olisivat tyytyväisiä. Se oli sanonut, että jonkin verran on pakko tilata polttoöljyä, sillä muuten hoitokunta alkaa ihmettelemään, että itsekseenkö ne  lemmikit ihan palaa, vai pitääkö ensin jotenkin aisata , taikka kuivata  niitä talven yli, että paremmin  liekki nuolisi.
Sanoin Einolle, että jauha edes nyt vanhoja luita sinne tuhkan joukkoon ja muista jauhaa jokaiseen pussiin.
Menin sisälle kirjoittamaan kuitteja. Kuitit oli numeroitu juoksevasti. Olin pitänyt niistä tarkkaa kirjaa. Ympäristöluvassa oli käsketty pitämään kirjaa myös eläinten kappalemäärästä ja poltettavasta kilomäärästä. Ajattelin, että kun tuhat sielua on kirjoissa ja kansissa, Eino saisi pitää itse kirjaa asioistaan. 
Mainokset