Lauantai

by Michael Tillman

Tane istui pihakeinussa ja puhui puhelimeen. Se oli aloittanut kaljanjuonnin kahdeksalta aamulla ja soittelun  vähän se jälkeen. Se soitti puhelimen muistia läpi.
           -Me  tarvitaan se perävaunu nyt, eikä joskus illalla, saatana !
Tane huitoi Sakua kauemmaksi ja yritti kääntyä niin, että Sakun ääni kuuluisi vähemmän. Se yritti torjua ääntä ruumiillaan. Se  vakuutti juuri jollekin, että perävaunu palautettaisiin illalla hyvässä kunnossa. Se vakuutti myös puhelimeen sitä, että  selvä kuski, vetoauto ja bensaa löytyisi omasta takaa. Perävaunun omistaja oli joku Tanen tuttu.
               -Lainaisiko Nurminen pelastusliivejä ?
Sanoin Sakulle, että turha luulla semmoista. Viimeksi oksensit ne. Saku huusi, että koira oksensi, ei hän. Oltiin puhumattomia ja Saku kiskoi tupakkaa. Sininen savu leijaili läpi tyynen pihamaan. Rintamamiestalon ikkunasta kuului kansanradio.
           -Jarkko antaa perävaunun.
Minua harmitti semmoinen lupaus. Minä uskoin sen tarkoittavan sitä, että ehdonalaiseni voisi muuttua joksikin muuksi. Sanoin sen Tanelle, mutta se muistutti minua lupauksestani ja siitä, että meidän  yläkerrassamme  on pilveä koko syksyn tarpeeksi, eikä se puhunut nyt säästä, se täsmensi.
Lähdettiin hakemaan  perävaunua. Ajoin  hissukseen. Radiossa meuhasi  ACDC ja takapenkillä ADHD. Saku halusi aina aloittaa kaikki  projektit juuri näin. Ne joi kaljaa ja hoilasi  kertosäkeitä. Niistä  nousi  suuri meteli ja pistävä pesemätön haju.
Perillä ne tinkasivat perävaunun lisäksi  vielä parit pelastusliivit. Ne sanoi Jarkolle, että ne haluu säilyä hengissä ja palauttaa perävaunun Jarkolle  hyvissä voimissa . Jarkko  ei semmoisesta puheesta  välittänyt. Se kääntyi talolleen.
               -Jos kärry ei ole illalla tässä pihassa ja  hyvässä kunnossa,     molemmista lähtee    etsintäkuulutus.
Autossa  Saku  oli ensin hiljaa, mutta kun se sai eteensä uuden leilin, se sanoi, että ei he ehdi millään  Tallinnaan ja takaisin illaksi. Se hermoili siitä Tatulle koko matkan, mutta Tatu muistutti sitä siitä kamasta, joka oli varattu  lähtöjuhlia varten. Se sanoi Kirkkonummella  olevan jo väkeä rannassa odottamassa heidän lähtöään.
Ajoin  hiljakseen. Ajattelin, että nyt ne pääsee lehtiin varmasti. Kaljakelluntaan  ne oli olleet pettyneitä viime vuonna, sillä joki oli ollut täynnä muitakin hörhöjä.  Teinit oli naureskelleet nelikymppisille retkuille. Se oli niitä suututtanut niin, että  ne oli ryhtyneet ammuskelemaan  ilmapistoolilla toisten  veneitä.
Ajattelin, että jos mulla olisi ollut sisko, sen kanssa olisi ollut mukavampaa. Ainakaan se ei piereskelisi autossa, eikä lähtisi kumiveneellä kännissä Viroon.
Tane soitti jollekin. Se kirosi hartaasti puhelimeen ja komensi mut kääntymään. Joku sponsori  oli hommannut kumiveneen valmiiksi rantaan. Se sanoi, että nyt yllätetään Jarkko ja palautetaan perävaunu jo puolentunnin  kuluttua. Sen kunniaksi ne ottivat taas  ryyppyjä takapenkillä. Tane soitti Jarkolle tulostamme. Se ei  jaksanut odottaa koskaan joululahjojakaan. Se kävi repimässä ne auki jo kolmantena  adventtina.
Jarkko oli  odottamassa pihallaan. Se sanoi yllättyneensä siitä ripeydestä, jokka serkut  olivat ehtineet humaltua sitten viime näkemän. Se sanoi kuitenkin iloitsevansa omaisuutensa palauttamisesta. Se arveli seuraavan kerran  meitä tapaavansa  meidän hautajaisissa. Sen puheesta kuuli, että sille Pohjanmaa ja kotoasiat olivat rakkaampia kuin paloviina ja kama.
Olin hiljaa. Tane ja Saku tyrkyttivät  serkkumiehelle ryyppyjä, mutta se sanoi mieluummin kattelevansa muitten  krapulanrakentamista. Mentiin sitten kaikki puhumattomiksi. Ei osattu enää kylvöistä puhua, kun kukaan ei ollut moneen vuoteen peltoa nähnyt ja semmoista hoitanut.
Rannassa oli musta kumivene ja väkeäkin mustana. Jäin autolle istumaan. Kumiveneen luovuttaja halusi poikien kanssa samaan kuvaan. Lehtimiehet ottivat niitä aikatavalla. Joku kameramies kuvasi kevennyspätkää iltauutisiin.
Pojat tulivat  autolta hakemaan varusteitaan. Niillä oli isäukon vanhoja saappaita ja haalareita mustassa jätesäkissä. Ne  sanoivat minulle sivuikkunasta, että he pukevat sitten ne päälleen vähän kauempana merellä. Ne arvelivat  selviävänsä  soutumatkasta  vuorokaudessa, taikka kahdessa. Vielä ne pyysi, voisinko tulla niitä autolla Tallinaan vastaan ja  ostaa Super Alkosta vähän juomista, sillä ne arvelivat urakan jälkeen olevansa  aika janoisia miehiä.
Sanoin niille joo ja joo. Ajelin kotiin päin ja ajattelin, että jos menisin heti nukkumaan, ehtisin saada kunnon yöunet, ennen kuin alkaisi tapahtua. Viimeksi ne pääsivät Suomenlinnaan asti ja Iltalehteen. Ajattelin, että tällä kertaa ne voi päästä hengestään.
Ajattelin, että olisi mukava jutella Jarkon kanssa pitempään ja tavata muitakin sukulaisia. Niille pitäisi  piirtää kartta, jossa neuvotaan  kirkkoon ja sen jälkeen jatkokartta, jossa neuvotaan hautausmaalle. Niille pitäisi sitten vielä piirtää hautausmaan kartta, sillä nämä hautausmaat ovat vähän suurempia kuin Ylistaron kirkkomaa. Ajattelin, että veljien olisi parempi kumminkin olla Pohjanmaan mullassa  loppuikänsä, sillä semmoinen voisi niitä rauhoittaa ja saada niiden mielen vähän hartaammaksi.
Mainokset