Kaikki toivo

by Michael Tillman

Tenu kaatui märkään ojaan kyljelleen. Hän oli laskenut niitä maantieltä asti ja miettinyt, että ehkä viidettä ojaa ei ole olemassakaan. Nyt hän oli löytänyt sen. Satoi. Eikä Tenu tuntenut enää kuivaa paikkaa itsestään.
Pioneerilapio oli lyönyt kipeästi Tenun kylkeen. Kipu tuntui yhä pahempana. Huoltoaseman vessassa  vedetty annos oli menettänyt terää koko ajomatkan aikana, eikä  sitä sotkua  oltu tarkoitettu tämmöiseen rämpimiseen. Suonet huusivat jo uutta. Kylmyys ja märkyys tuntuivat. Tenun kauhu oli yhtä niljakasta kuin märkä puu ojan penkassa.
Tenu kiskoi itsensä ojan penkalle ja lähti  seuraamaan ojaa vasemmalle , kohti länttä. Oli löydettävä nyt ojan pää. Siellä olisi rasti, joka oli Tenun päähän taottu nyrkeillä, himolla ja  kauhulla. Nyt on reitinvalinnan pakko onnistua.
Tenu ajatteli, että isäukko olisi ylpeä hänestä, jos se vielä eläisi. Oma poika yösuunnistusharjoituksissa, ilman otsalamppua, ilman karttaa ja ilman kompassia. Ukko voisi kysellä pioneerilapiosta ja kepsistä. Voisi se kysellä käsivarsien jäljistäkin.
Tenu ajatteli, että nyt on myöhäistä kysellä. Nyt on parasta vain, jos suunnistus menee nappiin. Tenu ajatteli, että tällä kertaa taivas taas aukesi moneksi päiväksi, vaatteet ja ruumis kuivuisivat , mieli  rauhoittuisi ja voittopalkintona olisi jotain muuta kuin  messinkinen  pyöreä lätkä kirjavassa nauhassa.
Oja loppui. Ensin  ei kiveä näkynyt, mutta kun  Tenu oli kävellyt  kostealta maalta kovapohjaiselle maalle, sisälle  miehenmittaiseen taimikkoon, Tenu  törmäsi siihen kiveen. Niin oli ohjeissakin sanottu. Oja loppuu ja sä törmäät siihen kiveen väkisin ja jos myyt  grammaakaan meidän  alueella, sä olet seuraavalla kerralla itse kiven alla. Nyt sun kamat on siellä.
Tenu tarkasti paikan kepsistä. Hän oli opetellut  koordinaatit ulkoa. Hän  olisi osannut  paikalle kaikissa  koordinaattijärjestelmissä. Vittu…. kamahommissa  vois ihan hyvin suorittaa maamittausinssin opinnot etänä….Tenua nauratti. Kama, ihana pelastus, kaiken tyynnyttävä jauhe, huomisen  ilo oli nyt aivan käden ulottuvilla. Tenu tiesi, että vapinan vapahdus oli tuossa nyt, metrin päässä. Päässä surisi ja kihisi.
Tenu avasi kenttälapion, ruuvasi sen  kuokan muotoon ja ryhtyi  kokeilemaan, missä olisi  irtonaista maata. Kanto oli oikea. Se ei liikkunut  tuumaakaan. Kivikin näytti maanneen siinä ikuisuuden. Ei hätää ajatteli Tenu. Tämä porukka  on ollut yleensä tavallista ovelampaa. Kake oli sanonut, että ne harrastaa jotain helvetin geokätköilyä. Ne piilottaa ja etsiin  jotain saatanan muovipurkkeja pitkin mettiä ja sitten pitää kirjaa valloituksistaan. Tenu  kiskaisi  nuoren kuusentaimen irti maasta ja meinasi lentää  selälleen. Juuria ei ollut taimessa ollenkaan. Se oli teroitettu puukolla teräväksi  ja työnentty maahan.
Veri Tenun suonissa  kiehui kuumana. Rauha ja vapahdus olivat nyt silmien edessä, jalkojen alla.  Piti vain kaivaa. Sammaleet sivulle. Kuokaksi taivutettu lapio söi  maata kuin nousukiidossa oleva spiidi-kastemato. Tenua nauratti. Tämmöistä riemua ihminen voi taas kokea ! Nyt Tenu maksaisi sen 60 000 pois turkulaisille. Nyt Tenulla olisi viimein oma alue ja omat asiakkaat. Ja itselle kamaa joka päivä .
Lapio osui  johonkin kovaan. Tenu alkoi kaivaa  pelkillä käsillä savista  maata.Tupperware –kutsut  odottivat Tenua. Tenusta  tulee suosittu emäntä ! Kohta Tenulla on  imeellinen muovinen kippo, josta nautintoa riittää kaikille.
Tenun ajatukset laukkasivat sinne ja tänne. Hän  kuvitteli jo ensimmäisen laskun ja sen jälkeen taas sen turvallisen olon, kun tiesi, että nousuja on satoja odottamassa. Tenun päässä urut soivat. Hänen katseensa terävöityy ja ajatukset raivasivat itselleen yhä enemmän tilaan.
Viimein muovinen laatikko  oli Tenun käsissä. Tenu riuhtoi lukitussalvat auki. Kansi irtosi helposti. Ajatus irtosi hitaammin.
Tenu katsoi laatikkoon käsittämättä näkemäänsä. Laatikossa  oli tyhjyyttä täyttämään Tenun  ajatukset. Laatikossa oli tyhjyyttä täyttämään tyhjyydellä koko Tenun loppuelämä. Tenu lyhistyi märkään maahan voimattoman.
Valkoista valoa ei näkynyt. Koko metsä synkkeni  Tenun silmissä eikä hän välittänyt, vaikka sateeseen sekoittui kyyneliä. Tenu tiesi, että kaikki toivo on nyt mennyt. Ikuiseksi ajoiksi
Mainokset