Kotiin kävely

by Michael Tillman

Nina  soitti  junaan ja kertoi, että maanantai olisi minulle vapaapäivä. Siitä puhelusta rupesin aavistamaan, että  tällä viikolla minulla olisi paljon aikaa miettiä kotiasioita.  Juna sukelsi tunneliin ja kohta taas ulos kirkkauteen.
Pelloilla kasvatettiin riisiä. Valkoisia haikaroita  oli syömässä riisin seasta sammakoita. Muitakin lintuja näkyi ikkunasta. Riisipellot vaihtuivat appelsiinipelloiksi, mutta minun ajatukseni eivät miksikään muuttuneet. Appelsiinit olivat vihreitä, vaikka oli jo lokakuu.
Juna sukelsi taas tunneliin ja jäi sitten seisomaan maan alle. Ihmisiä nousi ylös. Huomasin niiden yrittävän ulos vaunusta. Olimme tulleet asemalle ja ajattelin, että minun on myös noustava ja astuttava jonnekin maanpoveen, jonnekin Espanjan syvyyksiin.. Vaikka huomasin, että minun teki edelleen mieli jäädä pimeyteen.
Nousin liukuportaita ylös. Uudet eksoottiset tuoksut saivat minut pahoinvoivaksi, ja janoiseksi. Ajattelin, että oksennan taksiin ja taksikuski suutuksissaan vie minut autiolle kaatopaikalle ja hakkaa kumipampullaan veriseksi mössöksi. Ajattelin, että taksikuski vie minut hotelli Bayeriin, vaikka minun pitää päästä Bayroniin. Ajattelin taksissa hetken näitä ulkomaan asioita, kunnes taksi pysähtyi hotellin eteen ja ajatukseni palasivat taas kotimaahan.
Huoneessa otin lääkkeeni ja join alkoholitonta olutta. Parvekkeelta näkyi rannalle ja alas  hotellin pihalle Uima-altaalla aurinkotuolit olivat sylikkäin ja päällekkäin. Tyhjää hiekkarantaa näkyi taivaanrantaan asti. Yhtään ihmistä en nähnyt rannalla. Ajattelin Ninaa ja sitä, missä se asui ja mitä se juuri nyt teki. Ajattelin, että se oli yliopistolta päässyt jo kotiinsa ja mietti mitä ohjelmaa se keksisi minulle. 

Kotona olisi nyt kaksi tuntia enemmän kaikki. Siellä puoli yhdeksän juna olisi jo lähtenyt asemalta.  Ajattelin, että joku oli tehnyt lähtöpäätöksensä  viime hetkillä  ja oli nyt matkalla johonkin. Minä voin vielä täällä ehtiä puoli yhdeksän junaan ja lähteä pois.
Rantakadun baarit olivat kiinni. Löysin  viimein yhden himmeän valon, ja avonaisen oven, mutta  sielläkin olin  ainoa asiakas. Nainen otti kaikki kolikkoni kädestäni. Se puhui ja puhui, sitten se puhui hitaammin, mutta minä en sitä kieltä osannut siitä huolimatta. Se  näytti jokaisen  kolikon takapuolta ja suuteli niitä vuoronperään. Se katsoi silmiin ja sanoi sitten hitaasti  leo.
Arvasin sen olevan leijona- horoskoopissa. Saattoi se tarkoittaa sitäkin, että minun pitäisi olla leijona. En osannut siltä sen enempää elämänohjeita  kysellä, enkä minä muistanut siihen hätään, mikä on kaksonen  – vieraalla kielellä. Valehtelin  sille, että olen kala. Menin ulos ja ajattelin, että jos pidän kuun oikealla puolellani koko ajan, ja kävelisin  koko viikon ja kuukauden ja  monta kuukautta, yhteen menoon,  minun pitäisi olla  hirveän tarkkana, että osaisin  kääntyä vasemmalle juuri Rooman  kohdalla, enkä joutuisi  Sisiliaa katselemaan  Messinan salmen väärältä puolelta.
Muistelin Messina- limonadia.  Se oli punaista  kuin naisen maalattu  huuli. Siinä oli repäisykorkki. Siitä korkkia aukaistaessa pieni poika sai usein haavan sormeensa. Eikä sitä korkkia saanut enää millään takaisin  paikoilleen pitävästi.
Päätin sittenkin pitää kuun vasemmalla  puolellani. Sillä tavoin kävellen pääsisin näkemään Afrikan, Lissabonin, Seinen ja meren yhtymisen, Gdanskin, Pietarin, Kuolemajärven , Viipurin , Haminan, Helsingin, Turun ja Kustavin. Voisin yrittää ehtiä Volter Kilpi- päiville Kustaviin. Sanoisin siellä seminaarissa, että minä kävelin Valenciasta.  Ajattelin, että Volter Kilpi kirjoittaisi tästäkin illasta 1000 sivua, vaikka minä  en kykene edes päättämään, mihin suuntaan kävelen.
Ajattelin, että laitan huomenna  mereen pullopostia Sisiliaan. Kirjoitan siihen pulloon, että  minä saatan tulla ! Olkaa valmiit ! Heiluttakaa minulle, kun heilutan Messinan salmen  rannalla.
Mainokset