Tampereelle

by Michael Tillman

Mäkinen paketoi puukkoja läpinäkyviin rasioihin.  Niitä oli sivupöydällä sievässä pinossa kymmeniä. Se sanoi lopettavansa tältä päivältä sitten, kun on kaksi sataa rasiaa kasassa. Se sanoi sitten puukkojen tältä päivältä riittävän. Mäkinen oli Rannanjärven sukua ja kuulemma näköäkin, mutta ruokansa se söi aina pelkällä haarukalla. Se sanoi puukkoa käyttävänsä muihin hommiin.

Aamupäivällä se oli kertonut uudesta taljajousestaan. Sillä kuulemma pystyy ampumaan puolen kilometrin päähän ladon seinään Lapuanjoen toiselle puolelle. Sanottiin sille, että millä se sen todistaa. Se käski käydä katsomassa hiillosta. Mäkinen sanoi sitoneensa tähtisädetikun nuoleen ja ampuneensa sen ladon aukosta suoraa heinin.

Muisteltiin viimeaikaisia latopaloja, mutta emme saaneet niitä mieleemme. Mäkinen sanoi sopineensa asian muulla tavoin kuin  sanomalehdessä ilmoittelemalla.

Minä kiillotin  hiljalleen puukkoja ja katselin, miten Mäkinen siveli valmiita puukkoja ennen pakkaamistaan. Minä en sen juttuihin juuri kommentoinut mitään. Se oli herkästi tulistuvaa sorttia, eikä minusta olisi ollut sille vastusta.

Se sanoi elämänsä osuneet ihan väärään aikakauteen. Sen muija oli lähtenyt Vaasaan jonkun turkkilaisen matkaan ja Mäkinen oli sanojensa mukaan jäänyt puukkoja pakkaamaan, kun sen olisi pitänyt  olla niitä Vaasassa käyttämässä.  Se sanoi käyvänsä Rannanjärven haudalla sen syntymäpäivänä , huhtikuun neljäntenä , ellei sitten sattunut olemaan krapulassa. Me uskoimme, että melko harvoin Mäkiselle kirkkomaareissua on huhtikuussa tullut.

Kello eteni verkalleen.  Mäkinen kertoi jostakin Yrittäjäopiston  nuoresta  naisesta, joka oli sen asioita sotkenut  ennen kuin  muija oli Vaasaan lähdöstä innostunut. Kuunneltiin. 

Se  tyttö oli ollut tamperelaisen tehtaanomistajan tyttö, eikä  ollut joka viikonloppu jaksanut Tampereelle  lähteä perintötehdastaan tutkimaan,  vaan oli mieluummin pitänyt kortteeria opistolla ja Kantakrouvissa opettanut kylän nuorille miehille ravintolaelämää. Arveltiin  miehissä, että Mäkisen  suvun  murhamies esi-isät olivat saaneet Tampereen tytön veren kuumaksi, mutta  että Mäkisen työ puukkotehtaan pakkaamossa oli sen  kuumuuden  äkkiä laimentanut.  Puhuttiin, että Mäkisen pitäisi lähteä Tampereelle katsomaan, löytyisikö sieltä toisenlaista pakkaustehtävää ja  tuppeen panoa, kuin täältä Pohjanmaalta. Mäkinen meni puhumattomaksi. 

Mekin menimme. Ei osattu samaa puukkoa enää siinä samassa haavassa kääntää.

Vähän päästä Mäkinen sanoi, että sen vaari oli Tampereelle lähtenyt 1918. Se sanoi, että hän luulee vaarinsa saaneen sillä reissulla Tampereen naisista tarpeekseen. Se sanoi, että kun siitä vaarin reissusta tulee  kohta sata vuotta kuluneeksi, niin saattaa hän  sitten  käydä asiaa Tampereelta kyselemässä. Mutta ei ennen.

Advertisements