Kansalaisaloite turkistarhauksen kieltämiseksi

by Michael Tillman


Eduskuntaan on kiikutettu  kuulemma lakialoite, jolla halutaan kieltää Suomessa turkistarhaus. Entisenä piisaminpyydystäjänä ja turkismetsästäjänä kannatan periaatteessa kieltoa, sillä niin taattaisiin yläasteikäisille poikaviikareille  viljalti taskurahoja keväisen harrastustoiminnan  tuotoksena. Muistan aikoinaan Osmosen vaatehtimon Raumalla maksaneen allekirjoittaneelle jopa 20 markkaa hyvästä piisaminnahasta. Jotta lukija pääsisi toiminnan tuottoisuudesta perille, todettakoon, että siihen aikaan Bordeaux Blanc  juomapullo maksoi noin 4markkaa  90 penniä. Parhaina keväinä nyljimme velipojan kanssa noin 40 nahkaa. Sillä olisi saanut 160 pulloa porvoonlankkua, jos mopon kantavuus olisi vain sallinut.
Viime viikolla Eduskunnassa  kansanedustajat kertoivat, että turkislaki ei tule koskaan  etenemään yhtään mihinkään. Syitä on monia. Puhemiesneuvosto voi ensin pallotella aikalailla sillä asialla, että mihinkä valiopuntaan tämmöinen kansalaisaloite lähetetään.
Sen jälkeen  valiokunta voi pallotella asian kanssa loputtomiin.
Olin asiasta  hämmästynyt. Eikö nyt edes maaseutua kohtaan koettu viha yhdessä  Keskusta-antipatioiden kanssa saa  hallitusta ja muita yhdistymään ja kalastelemaan irtoääniä.
Ei kuulemma saa. On siinä talossa kuulemma semmoinen tapa, että jos joku asia  ei ole hallitusohjelmassa, niin siitä asiasta ei sitten tulla päättämään, halusi sitä sitten kuka tahansa. Vaikka Vasurit ja Vihreät. Opposition ajamia lakiehdotuksia ei siinä talossa ole  koskaan hyväksytty.
Tämä siis nyt tiedoksi nk. varmana tietona. Tämmöisellä kansalaisaloite-lailla ei ole  hevonperseen vertaa virkaa Eduskunnassa, vaikka Eduskunta semmoisen on  säätänytkin. Eduskunnassa on pienet mahdollisuudet  menestyä semmoisella kansalaisaloitteella, jonka idea  liittyy jotenkin hallitusohjelmaan.
Eli, ruvetkaamme nyt kiireesti keräämään kasaan kansalaisaloitetta  siitä asiasta, että Suomen kuntien lukumäärä pitäisi pudottaa noin 50 kuntaan. Kunhan saamme kasaan nimet, ja lakiehdotuksen  Eduskuntaan, kuntia on jäljellä enää 40.
Jokaisen äänestysikäisen  olisi kerran elämässään, mieluummin ennen äänioikeuden saavuttamista, taikka sitten seniilissä eläkeiässä päästävä päiväksi Eduskuntaan  katsomaan sitä touhua. Totuus on  turvatarkastusten rajaama populistinen dystopia.
Kuvassa residenssimme kirjasto, missä olen tämän päivän potenut  suuren  ja kauhistuttavan oksennustaudin  jälkimaininkeja uuden  ystäväni kanssa. Hän on Fred Vargas,ihastuttava älykkönainen, jonka siipisulat olisi mukava selata. Olen joutunut kuitenkin platonisella tasolla selaamaan vain hänen kirjoittamaansa dekkaria.
Mainokset